|
Ihmeparantamisen arkea Mitä seuraa, jos julkaisee web-sivuilla kuvia parantamiskokouksista, joissa sairaalta riisutaan kaulatuki? Se herättää ilman muuta uskoa ja saa aikaan asenteiden muutosta myönteisempään suuntaan – jos paraneminen voidaan kiistatta havaita tapahtuneeksi.
Entä jos todetaan, että paranemista ei tapahtunut jonkun kohdalla? Miten siihen reagoidaan? Millaisia vastuukysymyksiä kohdataan? Miten niitä olisi ennakoitava? Jumalaton maailma tietenkin olettaa, että ihmeitä ei tapahdu ja että kyse on lähinnä huijausyrityksestä. Jokaiseen asianosaiseen suhtaudutaan sen mukaisesti, valmiina syyttämään vahingon tuottamisesta.
Miten toteuttaa seuranta ja jälkihoito vastuullisesti? Ihminen on ohjattava lääkärintarkastukseen ja saatava lausunto vahvistamaan kaikki mahdolliset terveydentilan korjaantumiset. Vasta lääkärin suostumuksella on oikein muuttaa lääkitystä ja hoitoja. Ei ole tervettä uskoa jättää lääkitystä pois ennen kuin paraneminen on tapahtunut – silloin, kun siinä on vakavan riskin mahdollisuus. Siinä tapauksessa Jumala antaa kyllä näyttöä paranemisesta muulla tavalla. Koska Jumala parantaa ihmeen kautta, Hänelle ei ole ongelma myöskään antaa siitä selvä merkki. Milloin Hän kysyy meiltä uskoa, Hän ei käske meitä heittäytymään temppelin harjalta enkeleiden kannettavaksi; se on toisen tahon yllytyksiä.
Takaisin
|
