|
Avoin erokirje arkkipiispa Jukka Paarmalle (Haluatko kommentoida? Voit antaa palautetta tänne).
Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli
Arvoisa arkkipiispa
Ilmoitan eroavani tänään Suomen ev.lut. kirkon pappisvirasta (vihkimys vuodelta 1987) ja jäsenyydestä. Muutama näkökohta perusteluista julkaistavaksi niille, joilla vielä on korvaa kuulla:
Jos tulisimme onnellisiksi elämällä taipumustemme mukaisesti, se olisi Jumalankin tahto. Hänhän haluaa vain ihmisen onnellisuutta, ajallista ja ikuista. Jumala sanoo vääräksi vain asioita, jotka tekevät ihmisen onnettomaksi.
Olen pahoillani niiden uskovien puolesta, jotka keskittyvät tuomitsemaan homoseksuaaleja ja vaatimaan heiltä parannusta, sen sijaan että todella välittäisivät ja ymmärtäisivät. Olen surullinen homoseksuaalien puolesta. On jo kohtuuttoman raskas taakka joutua väärin kohdelluiksi taipumustensa vuoksi, mutta vielä rikotummiksi he tulevat uskoessaan, että olisi onnellista elää taipumustensa mukaan.
Tunnen monia homoudesta eheytyneitä tai siinä kilvoittelevia uskovia. Ei elämä helppoa heillekään ole, mutta kun syvin onni – Jumalan tunteminen – on löytynyt, silloin kestää suurtakin kärsimystä, myös homoyhteisön vihamielisyyttä.
Kansa on eksyksissä, nyt ehkä enemmän kuin koskaan, ja tarvitsee Jumalan määrittelemään, mikä johtaa todelliseen onneen. Ihminen ei ole hyvyyden mitta. Jokainen meistä, ei vain seksuaalivähemmistöt, on kutsuttu kilvoittelemaan monessa mielessä myös taipumuksiamme vastaan, Jumalan avulla. Joka ei usko Jumalaan, on tietenkin vapaa elämään omien arvojensa mukaisesti, yhteiskunnan lakien sallimissa rajoissa, ja korjaa myös sen hedelmää.
Mutta yhteiskunta on nyt merkittävästi kaventamassa uskovien oikeutta tunnustaa arvojaan. Uskonnonvapaus on vaarantumassa, sillä valtiosta on tullut omaa kulttuuriperintöään kohtaan suvaitsematon: Sen lainsäädännössä on vaivihkaa, mutta hätkähdyttävän nopeassa tahdissa tehty päätöksiä, jotka uhkaavat kriminalisoida aidon luterilaisen uskon.
Vanavedessä myötäilee kirkko, jonka johto on lakannut pitämästä Raamattua Jumalan omina sanoina. Tilalle on valettu kultainen vasikka, kansaa mielistelevä uusi uskonto, joka vesittää Jeesuksen jumaluuden, iankaikkisuuden, seksuaalikasvatuksen, Jumalan Sanan… Tien näyttäjästä on tullut eksyttäjä.
Kosketus aidon Jumalan todellisuuteen katosi, kun luovuttiin siitä, mitä Hän itse sanoo itsestään. Jäljellä ovat ontot uskonlausumat ja rituaalit, jotka vain hämärtävät kristinuskon totuuspohjaa. Niiden lumovoima on kuitenkin totuudenjanoa suurempi, sillä ne siunaavat kansan heittäytymisen tuhoavien halujensa valtaan. Tarvinneeko Raamatun kuvaamaa viimeisten aikojen luopiokirkkoa enää kauempaa hakea.
Surukseni en näe enää mitään oikeutusta yrittää vaikuttaa kirkon sisältä käsin. Jonkinlaisen kotipaikkaoikeuden puolustamisen sijaan joudumme osallisiksi jumalattomiin päätöksiin ja harhaanjohtamiseen. Uskovien jäsenyys nykyisessä kirkossa vain ylläpitää illuusiota, että se edelleen palvelisi aitoa Jumalan kohtaamista. Siksi olen pakotettu eroamaan tänään kirkon pappeudesta ja jäsenyydestä.
Kehotan myös vakavasti jokaista Raamattuun ja elävään Jumalaan uskovaa havahtumaan siihen, mitä on tapahtumassa ja tekemään aikailematta omat johtopäätöksensä. Hidastelumme on johtanut siihen, että protestointi osoittelee nyt valitettavasti liikaa seksuaalisiin vähemmistöihin, vaikka ongelman juuri on aivan muualla.
Itse asiassa kirkkohan tässä on eronnut luterilaisuudesta ja hylännyt kristinuskon. Meidän luterilaisten on viimein palattava juurillemme, sillä suolamme on menettämässä makunsa. Totuudella on hintansa, mutta viivyttely tekee siitä pian kestämättömän. Tässä kansassa on suuri osa niitä, jotka vaieten ihmettelevät kirkon nykyistä kehitystä ja voisivat vielä saada piston sydämeensä.
Lappeenrannassa 7.5.2009 (korjattu versio 11.5.2009)
Jari Kuismin,
entisen luterilaisen kirkon entinen pappi
Kirjoitukseni on julkaistu myös Etelä-Saimaan Näkövinkkeli-palstalla 13.5.2009 ja verkkolehdessä Mielipide-sivulla! Antti Vanhasen vastauksen 17.5. Etelä-Saimaassa voit lukea tästä.
Haluatko kommentoida? Voit antaa palautetta tänne.
________________________________________________________________________________
PALAUTE
to 28.5.2009 22:12 mennessä viestejä julkaistu yhteensä: 17
________________________________________________________________________________
Sinulle "gay"... ymmärrän tuskasi... olen ollut aiemmin täyshomo ja tiedän miltä tuo tuntuu... menin mukaan Aslanin toimintaan, koska omat yritykset muuttaa itseni eivät toimineet. Yritin tukahduttaa homotunteeni, seurustella naisen kanssa, rukoilla enemmän mutta mikään ei auttanut. Kun aloin tajuta Aslanin toiminnassa, että meitä mukanaolevia homoja yhdisti aika samanlainen perhetausta ja kokemukset (homomiehillä isä oli jäänyt lapsuudessa etäiseksi niin että samastuminen häneen TAI häntä korvaavaan mieheen perheen ulkopuolella oli jäänyt täyttymättä yms.) niin tajusin, että "en tarvitse miestä sisälleni vaan minun on läydettävä mies sisältäni".
Psykoterapia, muistojen kohtaaminen Jeesuksen kanssa rukouksessa, heteromiesten ystävyys ja Raamattuun luottava seurakunta (joka tuki minua ja uskoi muutokseen) auttoi niin, että ensimmäiset heteroseksuaaliset tuntemukset tuli esiin parin vuoden jälkeen. Ja se oli shokki, koska en ollut koskaan niitä kokenut aiemmin. Sitä vois kuvata samanlaiseksi kun joku hetero huomaa itsessään homoeroottisia tunteita.
Joten geeneissä se ei ollut ainakaan minulla. Tai jos oli niin Jumala teki uutta! Mutta Jeesuksen seuraaminen ei edellytä seksuaalisuuden muutosta, tärkeintä on seurata Jeesusta, vaikka ei muuttuisi ollenkaan. Ja tässä sitä sitten tarvitaan seurakuntaa, joka ei pelkää homoja vaan kulkee rinnalla. Yksinäisyyden ja erilaisuuden tuska on suuri homoilla ja lesboilla (ei tietysti kaikilla) ja siksi seurakunta voi tarjota parantavaa rakkautta vajavuudessaankin koska Jeesus on siellä. Jeesuksen seuraaminen on radikaali juttu: luovu kaikesta Hänen vuokseen! Seurakunta, joka luopuu raamatullisesta kehotuksesta kääntymykseen eikä paranna sairaita ei auta homoja eikä heteroitakaan. Se on tyhjä malja janoisen huulilla.
Homojen FinnQueer-sivuilla sanotaan: "Professori Anne Fausto-Sterling, joka opettaa biologiaa ja naistutkimusta johtavassa Brown Universityssä, on julkaissut uuden kirjansa 'Sexing the Body'. Uutisen mukaan Fausto-Sterling on tunnetusti kiistänyt ajatukset että miesten ja naisten väliset roolierot johtuisivat biologisista tai kehitysopillisista tekijöistä. Fausto-Sterlingin mukaan tämä on kiistanalainen kysymys tämän päivän yhdysvaltalaisessa yliopistomaailmassa. Silti hän biologina kiistää yksinkertaistavat väitteet että biologia ja geenit yksiselitteisesti määräisivät sosiaaliset sukupuoliroolit ja seksuaalisen suuntautumisen. Fausto-Sterlingin mukaan selitystä on järkevintä etsiä niin ympäristötekijöistä kuin biologiastakin.
Anne Fausto-Sterling näkee yhteiskunnallisen selityksen sille miksi seksuaalisen suuntautumisen selittäminen geeneillä on yleistä Yhdysvalloissa tänään. Kielteisessä sosiaalisessa ilmapiirissä usko biologisiin selityksiin antaa näennäisen suojan kritiikkiä vastaan: "Se ei ole minun syyni", "Teidän on rakastettava minua seksuaalisuudestani huolimatta". Fausto-Sterling myöntää että biologista argumenttia on käytetty menestyksellä jopa oikeustapauksissa mutta katsoo että biologiaan vetoaminen tässä asiassa on huonoa tiedettä ja huonoa politiikkaa." http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=31_1_1
Kommentin lähetti 'muutos on mahdollinen, ei pakollinen' to 28.5.2009 13:18
________________________________________________________________________________
(nimetön) kirjoitti: "Olisit mieluummin korottanut äänesi luterilaisena pappina ja antanut naulita itsesi ristiin julkisesti. Siinä olisi ollut esikuvaa ja voimaa. Nyt olet rintamakarkuri, joka huutelee tosipyhien joukosta neuvoja."
Todellista rintamakarkuruutta olisi ollut jäädä kiillottelemaan omaa marttyyrin sädekehää – ja jättää lauma lahdattavaksi! Luther aikoinaan jäi odottamaan kirkonkirousta ja karkotusta. Daavidin voitollisuus perustui siihen, että hän ei turvautunut edellisten taistelujen strategioihin vaan kysyi uskollisesti joka tilanteessa Jumalan tuoretta neuvoa. Raamattu kehottaa vetäytymään valeveljistä, jotka kieltävät Herran (Room 16:17-18). Nyt on aika näyttää omalla esimerkillä suuntaa. Joka sitä ei näe, elää valheessa.
Vastasi Jari ke 27.5.2009 8:57
________________________________________________________________________________
Mieti vielä eroamisaikeitasi. On sulla paljon laajempi liikkumismahdollisuus, kun et vielä eroa.
Mä oon ite gay. Ihmiset ei tiedä et homoista 50% ovat uskonnollisia. Heille hengellisyys on tärkeetä. Usein käytetään sanaa spiritualiteetti. - - - Mä käyn harvoin hengellisissä tilaisuuksissa, koska en haluu herättää huomiota enkä loukata ketään. Must meille pitäis järjestää omat messut mut en oo tyytyväinen sateenkaarimessuihin, jois en oo edes käynyt, kun silloin kun niit alettiin viettämään eikä niillä ollu silloin edes oikeutta ehtoollisen viettoon.
Mä oon sitä mieltä et koko eheytymisjuttu on puppua. Homous on geeneissä. - - - Moni menee avioliittoon mut ne on onnettomia. - - - Jotkuu uskovaiset homomiehet meni naimisiin ja ne on järkyttäviä tarinoita. Tiesitkö et on avioliittoja mis ei oo seksiä ollenkaan: nainen ei saa seksiä mieheltään. Sit on avioliittoja mis miehellä on miesrakastaja. Tätä tällaista kulissi elämää sit haluttaisiin.
- - - Mulla ei oo tällä hetkellä ketään lähiomaisia. Elän täysin yksin. Tää on monen homomiehen osa. Varsinkin kun vanhenee. Tää yhteiskunta on niin homofoobinen et mä saan pelätä väkivaltaa. - - - Uskovaiset ei saa yllyttää ihmisiä vihaan mustamaalaamalla homoja. Meidän työelämätilanteet on hyvin vaikeita. - - -
Kommentin lähetti (nimetön) ma 25.5.2009 21:11
________________________________________________________________________________
Periaatteessa kirjoituksesi osuu aika hyvin maaliinsa. Oletko lukenut Bonhoefferin kirjan Halpa armo? Sen asiasisältö on kutakuinkin sama, eli halvasta armosta tässä on kysymys. Se on syrjäyttänyt sen oikean armon ja niin \"armosta\" on tullut lihan peite.
Mutta vaikka oikeassa oletkin asiassa, olen sitä mieltä, että menettelytapasi on väärä. Olisit mieluummin korottanut äänesi luterilaisena pappina ja antanut naulita itsesi ristiin julkisesti. Siinä olisi ollut esikuvaa ja voimaa. Nyt olet rintamakarkuri, joka huutelee tosipyhien joukosta neuvoja. Se kuulostaa lähinnä ylimieliseltä.
Kommentin lähetti (nimetön) pe 22.5.2009 00:21
________________________________________________________________________________
Kiitos Jari Kuismin suoraselkäisyydestäsi. Toivoisin, että J.Paarmalle osoitettu kirje tulisi myös yleisesti medioiden käyttöön - myös täällä Savossa. Tuskin minäkään voi toivoa vaikuttavani niihin, jotka jo ovat joutuneet äärimmäisyyksien lumoihin (esim. sukupuolenvaihdokset). Itse olen pitäytynyt vuoden 1938 Uuteen Testamenttiin, joka näköjään pappien/piispojen mukaan pitäisi \"päivittää\" tähän mielettömyyteen sopivaksi. Olen masentuntu uskovainen. KIITOS!
Kommentin lähetti Terttu Savallampi ti 19.5.2009 14:24
________________________________________________________________________________
Kyllä tuo laillista on. Perustuslakivaliokuntakin on eräissä lausunnoissaan vahvistanut, että uskontokunnilla on laaja oikeus määrätä sisäisistä asioistaan.
Tietääkseni kukaan ei ole muutenkaan esittänyt, että kaikkien uskontokuntien tulisi esim. vihkiä kaikkia jotka valtion lainsäädännön nojalla voivat naimisiin mennä.
Kommentin lähetti Jori Mäntysalo ma 18.5.2009 9:51
________________________________________________________________________________
Tuosta Jehovan todistajien toimien luvallisuudesta en tiedä. Käsittääkseni uskonnollinen yhdyskunta ei voi toteuttaa sääntöjä jotka ovat yhteiskunnan lainsäädäntöä vastaan, ainakaan tämän luonteisissa ns. ihmisoikeuskysymyksissä.
Vastasi Jari ma 18.5.2009 9:25
________________________________________________________________________________
Mutta tuo koskee vain evankelis-luterilaista kirkkoa, ja sitäkään ei aivan suoraan. Tottakai evlut kirkko pitäisi erottaa valtiosta, mutta siihen saakka voi perustaa uuden kirkon.
Saavathan Jehovan todistajatkin erottaa jäsenen joka äänestää valtiollisissa vaaleissa. Miksi ei voisi perustaa uutta luterilaista kirkkoa, jossa esimerkiksi homoseksuaalisuus olisi erottamisperuste?
Kommentin lähetti Jori Mäntysalo ma 18.5.2009 8:46
________________________________________________________________________________
Hei Jori,
Kirkko voi tehdä omia sääntöjään vain siihen rajaan saakka, minkä valtion lainsäädäntö määrittelee kriminaaliksi.
Kirkko ei siis voi kieltäytyä kastamasta homoparin adoptoimaa lasta, ei myöskään käsittääkseni erottaa homouden mukaan elävää jäsenyydestä tai ottamasta häntä kummiksi.
Pian Ruotsin tapaan emme myöskään saa opettaa, että homouden noudattaminen on syntiä.
Vastasi Jari ma 18.5.2009 8:41
________________________________________________________________________________
Hei ja kiitos vastauksesta. Kirjoitit:
> Tässä katkelma kollegan tekstistä, joka antaa tuoreimman esimerkin
> luterilaisuutta kriminalisoivasta lainsäädännöstä:
>
> "Nyt kun homoseksuaalien adoptio-oikeus menee maallisella puolella
> läpi, tämä tarkoittaa evl-kirkon papeille homoparien lapsien
> kastamista. - -
En kylläkään ymmärrä miten tämä on *luterilaisuuden* kriminalisointia.
Evlut kirkko voi tehdä omia sisäisiä sääntöjään, mutta ne eivät koske kirkkoon kuulumattomia. Onhan Suomessa edelleen lupa perustaa uusi uskonnollinen yhdyskunta, jos entisten toiminta ei miellytä.
Kommentin lähetti Jori Mäntysalo ma 18.5.2009 08:35
________________________________________________________________________________
Kirjoituksessa on asiaa, sillä, todellakin valtion kirkko kirjoittaa Raamattua uudelleen. Siihen uudelleen kirjoitukseen kuuluu myös homous.
Minulla ei ole valtaa tuomita homoja, sillä Tuomari on muualla, mutta kirkon työntekijäksi en homoa voi hyväksyä.
Se, että näin täytyykin tapahtua, on Isossa Kirjassa ennustettu. Nythän jo eletään aivan, niin kuin kuvataan Sodomaa ja Gomoraa.
Usko tuli minuun vuonna 1984, jolloin minut vietiin elämäni ensimmäiselle ehtoolliselle. Tapahtuma, jota en voi ikinä unohtaa ja jota enemmän en vahvistusta uskooni tarvitse.
Tänä aikana on kirkon opit muuttuneet niin, että niitä en voi omaksua.
Yksi niistä on tämä homoliittojen siunaaminen. Mielestäni, jos tämän hyväksyy, niin huonosti on Raamattu luettu.
En voi sanoa itseäni miksikään hyväksi uskovaksi, mutta luotan Jumalan Armoon ja johdatuseen, ilman omaa yrittämistäni.
Mielestäni Armon varaan jääminen tarkoittaa, että itse ei ole mitään.
Otan askeleen ja sanotaan sitä vaikka kohtaloksi, määrää seuraavan askeleen.
Pitkään kipuilin kirkon opin kanssa, kunnes viime vuoden lopulla erosin kirkosta, joka ei todellakaan ollut helppo ratkaisu, sillä.
Menin kirkkoon v.1984, tietämättä miksi. Edelliseen käyntiin oli aikaa
28 vuotta. Arkana takapenkissä. Tuli ilmoitus, että pöytä on katettu.
Ajattelin, se ei kuulu minulle, kun en ole käynyt rippikouluakaan.
Silloin minua vietiin, enkä tiedä miten alttarille jouduin. Yritin lähteä pois, mutta jalat ei totelleet.
Sain elämäni ensimmäisen Ehtoollisen. Kiitos Jumalalle!
Vaikea on ollut tuosta kirkosta erota, mutta ne opit, jota kirkko silloin opetti, ovat täysin muuttuneet ja niitä en voi omaksua.
Luotan kyllä suoraan linjaan.
terv. Jouko Byckling
Kommentin lähetti Jouko Byckling ma 18.5.2009 08:24
________________________________________________________________________________
Hei Jori,
Kiitos palautteestasi.
Tässä katkelma kollegan tekstistä, joka antaa tuoreimman esimerkin luterilaisuutta kriminalisoivasta lainsäädännöstä:
”Nyt kun homoseksuaalien adoptio-oikeus menee maallisella puolella läpi, tämä tarkoittaa evl-kirkon papeille homoparien lapsien kastamista. On mahdollista joutua tilanteeseen, jossa kaikki kastettavan lapsen "kristillisestä opetuksesta" vastaavat luterilaiset elävät homoyhteisön sisällä toteuttaen ko. elämäntapaa. On mahdollista, että "kristillisellä" kasteella kastetaan lapsia, jotka saavat täysin kristilliselle ihmiskuvalle vieraan ns. sukupuolineutraalin kasvatuksen. - Näin siis silloin, kun kummien kelpoisuus tehtäväänsä määritellään vain evl-jäsenkirjan perusteella. Jotkut paimenet eivät toisin hyväksy avopareja kummeiksi, mutta nyt luterilaisilla on reservissään juridisesti ongelmattomia rekisteröityjä homokummeja. - Näiden torppaaminen tehtävästään on juridisessa mielessä syrjintää, jota kunnon byrokraatti ei voi tehdä. - Näinhän piispat näyttävät suuntaa...
Jos evl-kirkon paimen ei suostu näkemään kristillisen vastuunkantamisen ja yksityiselämän yhteyttä, hän joutuu siunaamaan ja hyväksymään kaiken em. kristillisen ihmiskuvan vastaisen toiminnan kaikissa evl-instituutiota läpäisevissä tasoissa (maallikosta piispoihin asti).”
Vastasi Jari ma 18.5.2009 7:07
________________________________________________________________________________
Morjens Jari,
Olet tehnyt liikkeen jota varmaan moni meistä "tosi uskovaisista" on jo miettinyt pitkään. Sen sijaan että haluaisin kuulua kuolleeseen ja apaattiseen organisaatioon, haluan kuulua elävään seurakuntaan joka aidosti ja kompromisseitta seuraa Jeesuksen pyrkimyksiä, ja on ilolla ottanut vastaan hänet vapahtajana. Näin tehdessäsi kannustat minutkin pois apatiasta ja todelliseksi Jumalan sotilaaksi.
-Kivimies Jumalan armosta-
Kommentin lähetti Teemu Rehn su 17.5.2009 15:59
________________________________________________________________________________
Kirjoitat: \"Uskonnonvapaus on vaarantumassa, sillä valtiosta on tullut omaa kulttuuriperintöään kohtaan suvaitsematon: Sen lainsäädännössä on vaivihkaa, mutta hätkähdyttävän nopeassa tahdissa tehty päätöksiä, jotka uhkaavat kriminalisoida aidon luterilaisen uskon.\"
Voitko tarkentaa? Millä tavoin valtio mielestäsi on rajoittamassa uskonnonvapautta? Evlut kirkkoa toki suositaan - ja se on väärin - mutta olennaisia muutoksia tässä en ole huomannut. Luther-säätiö, Paavalin synodi sekä vapaat luterilaiset seurakunnat tietääkseni saavat valtion puolesta toimia entiseen malliin.
Kommentin lähetti Jori Mäntysalo su 17.5.2009 00:03
________________________________________________________________________________
Joo, täytyy sanoa, että itselläkin on \"teltan vaarnat löysällä\". Olen pohtinut suhdettani ev.lut. kirkkoon jo pitkään. Koska ja minne ovat niitä kysymyksiä, joita Herralle huokailen ja odotan Hänen johdatustaan.
Kommentin lähetti Mike la 16.5.2009 15:54
________________________________________________________________________________
Herra sinua siunatkoon!
Toivon, että lukuisat uskovat papit päätyisivät samaan ratkaisuun kuin sinä. Ehkä sitten kirkko voisi vielä herätä...jotta edes osa niistä, jotka joiden uskon ainut kohde on riitti nimeltä lapsikaste, voisi todella kääntyä Jeesuksen puoleen.
Itse ei ole koskaan kirkkoon kuulunut (vaan helluntaiseurakuntaan), mutta mieheni kuuluu...olen jo suunnitellut millä sanoilla onnittelen häntä, kun hän joskus vihdoinkin tajuaa erota kirkosta. Kohta olen odottanut sitä äivää jo viisi vuotta.
Kommentin lähetti Jonna pe 15.5.2009 12:35
________________________________________________________________________________
Moi. Mukavaa nähdä, että kirkossa on (tai ainakin oli) pappeja, jotka ottavat raamatun sanan vakavasti, eivätkä vain niitä kohtia jotka kuulijoita miellyttävät. Toivottavasti asia saa julkisuutta ja saa ihmiset (itseni eritoten mukaanlukien) todella pohtimaan uskoaan (erityisesti omaansa) raamatun valossa. Siitäkin näkyy, että raamattua ei oteta vakavasti, että tähän tilanteeseen ollaan tultu, vaikka raamattu on ennustanut tämän tapahtuvan.
Tsemppiä.
Kommentin lähetti Marko Soini to 14.5.2009 20:16
________________________________________________________________________________
Takaisin
|
