|
Historiallinen lähtö Pappisvirasta ja kirkosta eroamiseni julkistaminen ajoittui todella kriittiseen hetkeen. Viimeaikaiset shokeeraavat uutiset ravistelevat luterilaisia uskovia hereille ja tähyilemään uutta hengellistä kotipaikkaa. Skeptikot, ortodoksit ja katoliset ovat jo kalastelemassa pettyneitä ja järkyttyneitä joukkoihinsa. Luterilaisten paimenten on aika nousta värittömyydestään ja passiivisuudestaan kulkemaan nyt syntyvän kansanliikkeen suunnannäyttäjänä. On paljon uskovia luterilaisia, pappeja ja rivikristittyjä, jotka tarvitsevat Raamattuun luottavan kirkon, jossa on tilaa aidolle luterilaiselle identiteetille kaikessa moninaisuudessaan. Historiallinen lähtö valtakirkosta on jo tarpeeksi ahdistava haaste itsessään, vaatimus luopua luterilaisuudesta olisi jo liian pelottavaa ja lamaannuttaisi enemmistön liikuntakyvyttömäksi, kuihtumaan kuolleen instituution raunioille. Jos uskovat paimenet eivät nyt herää kutsumukseensa korottaa rohkeasti ääntään ja johda laumaa ulos kirkon pimeydestä, tuloksena on uskovien henkinen ja hengellinen nujertuminen. Paimenet vastaavat pelkuruudestaan ja tylsämielisyydestään Jumalan edessä. Onko jo myöhäistä, saavatko he enää itsensäkään liikkeelle vaikka yrittäisivätkin?
________________________________________________________________________________
Wille Riekkinen näyttää mallia kirkon paimenten luopumuksen hedelmistä (lue Uuden Suomen artikkeli tästä). Homoliittojen tuleminen näyttää olevan ainoa asia, joka saa uskovat hätkähtämään kirkon luopumuksen tilaa. Yhtä lailla olisi pitänyt havahtua esim. jo silloin, kun kirkko antoi hyväksyntänsä heteroiden avoliitoille: parit vihittiin muitta mutkitta avioliittoon haastamatta niitä arvioimaan uudelleen suhteensa syvyyttä ilman seksiä.
Kotimaa uutisoi, miten Ruotsi näyttää suunnan Suomen ex-evl kirkolle: Lesbosuhteensa rekisteröinyt hiippakuntarovasti voitti Tukholman piispanvaalin, lue tästä.
Takaisin
|
