|
Kotimaan verkkolehdessä kommentoitua (päivitetty 4.6. 16:52) (Kokonaisuudessaan näet toimittajan kirjoittaman artikkelin ja siitä nousseen keskustelun Kotimaan verkkolehdestä.)
________________________________________________________________________________
Hei forss,
kirjoitit: "Tosiasiallisesti mitään vihamielisyyttä ei ole.
Yritätköhän nyt pitää yllä kiiltokuvaa homoseksuaaleista?
" 'Aggressiivisesta käytöksestä' tarjoat yhden esimerkin, jossa menet kuulopuheiden ja Manu Ryösön selän taakse piiloon."
Annoin tosiaan vain esimerkin, ei minulla ole tarvetta lähteä millekään puolustelu- tai todistelulinjalle itsestäänselvyyksissä. Ei vain yksinkertaisesti ole aihetta tehdä tuosta asiasta isompaa kuin se on. Tunnen henkilökohtaisesti eheytymisprosessissa olevia ja myös eheytymisen hylkääviä homoja ja senkin perusteella tiedän, että painostuksen ja kyseenalaistuksen kohteeksi joutuminen on todellista ja siksi omakohtaisten eheytymiskokemusten tuominen julkisuuteen on liian rankkaa. Vai miksikähän näistä teemoista keskustellaan nimimerkkien taakse piiloutuen?
"Manu Ryösön kuvauksessa puhutaan provosoimisesta. Sinä kirjoitat vastauksesi lopussa provosoivasi tarkoituksella…"
Yritän vain tehdä itsestäni mahdollisimman rehellistä tilitystä. En pidä provosointia pelkästään huonona asiana, vaikka siinä helposti sortuu ylilyönteihin. Jeesuskin provosoi. Aggressiivinenkin saa olla, kunhan muistaa: ”vihastukaa mutta älkää syntiä tehkö” (Ef 4:26). Mutta Manun esimerkki kuvaa pikemminkin provosointia häiriköintitarkoituksessa. Kukapa ei siihenkin joskus syyllistyisi. Paitsi homot vai?
"Kuulisin mielelläni, että mistä olet saanut tietoosi, minkälaisen tien minä olen kulkenut?"
Ei useinkaan tarvitse tietää toisen elämästä yksityiskohtia tunnistaakseen, kuka on jo ottanut Jeesuksen vastaan Hänen ehdoillaan ja kuka ei. Se on hyvin helppoa kuultujen kommenttien perusteella. Sen enempää en väitäkään toisesta tietäväni.
Sanot minun harrastavan uhkailua. Anteeksi, jos se siltä tuntuu. Kun esim. lääkäri kertoo diagnoosin potilaan sairaudesta, sitä ei ole tarkoitettu uhkailuksi, vaan se on osa potilaan edun tavoittelua. En tarkoittanut uhkailla vaan elättelen toivoa kohdallasi.
Hautasin vain muutama kuukausi sitten oman veljeni, joka kuoli varsin surullisissa merkeissä. Ne eivät antaneet paljon toivoa, mutta siltikin jätin hänet luottavaisesti Jumalan armon varaan. Jumala ottaa tuomioissaan huomioon senkin, miten usko olisi hänessä kasvanut ja näkynyt toisenlaisissa oloissa (Luuk 12:48 ym). Vasta olin todennut veljeni pohdiskeluihin, että eiköhän olisi korkea aika laittaa hengelliset asiat kuntoon. Meillä oli hyvät puhevälit. Mutta meille tänne jääville hänen kuolemansa oli pysäyttävää ja vakavaa puhuttelua, joka pitäisi ottaa aivan muuna kuin uhkailuna.
Olet ehkä etsinyt Jumalaa vilpittömästi ja syvällisesti, mutta nykyinen tapasi käsitellä asioita kertoo useimmille tyypillisestä suhtautumisesta, joka ei johda Jeesuksen löytämiseen. Saatat olla tehnyt kaikkesi ja hyvästä syystä turhautunut uskoviin ja tuloksettomaan hengelliseen etsintään tässä sekavassa näennäiskristillisyyden ja hihhuloinnin kentässä. Olen pahoillani, jos olet joutunut pettymään. Silti rohkaisen jatkamaan etsintää Jeesuksen ehdoilla ja myös etsimään itsellesi kypsää hengellistä mentoria, vaikka sellaisia harvassa onkin. Kaikkea hyvää toivon elämääsi.
Kommentin lähetti Jari Kuismin, 06/04/2009 klo 10:32
_________________________________________________________________________________
NÄIN KIRJOITTAA HANNU MUILU: "Sen sijaan kirkko on jo pitkään heittänyt uskovia pihalle kirkon tiloista ja saarnatuoleista. Aikaisemmin hengelliset herätykset uudistivat kirkkoa ja sen paikallisseurakuntia...yhteistyö, ajettiin alas kirkon johdon vahvalla tuella... Vastaavanlaista on tapahtunut ja tapahtuu paraikaa kirkossa koko ajan, vaikka ne eivät ylitäkään valtakunnallista uutiskynnystä."
SUOMEN SEURAKUNNISSA TAPAHTUU JUURI NÄIN. Seurakuntien toiminnasta saneerataan 'liian hurskaat' tapahtumat pois. Kirkot tyhjentyvät ja työväentalot alkavat täyttyä..Huutavatko jo kivet?
P.S Kyllä maalliset viihdelaulajat pääsevät kirkkoon konsertoimaan, ei Jeesukseen uskovat evankelioimaan.
Kommentin lähetti Sara Paju, 06/03/2009 klo 23:22
________________________________________________________________________________
Sakari Pöyhönen kirjoitti tähän taannoin:
"Teologinen tiedekunta ei koskaan Suomessa ole ollut mikään 'uskon seminaari'. Sen tähtäväksi on nähty teologisen tiedon jakaminen, teologisen tutkimuksen metodien opettaminen jne. Teologinen Instituutti esim. Helsingissä on voinut paremmin palvella Raamatulle uskollista teologista linjaa; kavahtamatta kuitenkaan vaikeita epäuskosta nousevia kysymysten asetteluja(niitähän jokainen pappi kohtaa arkipäivän työssään). Hyvä on, että niitäkin tilanteita varten annetaan opetusta."
Jos oikein ymmärsin, et tällä puolustanut teologisen tiedekunnan linjaa. Totean kuitenkin vielä varmuuden vuoksi, että teologinen tiedekunta ei suinkaan jaa objektiivista ja luotettavaa tieteellistä tietoa. Se on useimpien professoreidensa voimin valikoinut saatavilla olevasta aineistosta systemaattisesti ne vaihtoehdot, jotka pönkittävät heidän liberaalis-ateistista ennakko-oletustaan: ”Koska jumalaa ja yliluonnollista ei ole, raamatun kirjoitusten syntyprosessissa todennäköisimpiä ovat ne tulkintavaihtoehdot, jotka kyseenalaistavat tekstin luotettavuutta ja historiallisuutta”. Se on kaikkea muuta kuin luotettavaa ja tieteellistä. Mukava kuulla, jos linja on kääntynyt aavistuksen oikeampaan suuntaan. Sehän on aina kiinni ihmisistä, jotka virkoja pitävät hallussaan.
Kommentin lähetti Jari Kuismin, 06/03/2009 klo 15:09
________________________________________________________________________________
Jari Kuismin, nämä keskustelut kulkevat lähes poikkeuksetta samaa rataa. Keskustelun edetessä alussa esitetyt väitteet kuivavat kokoon ja vastauksia aivan asiallisiin kysymyksiin ei vain irtoa. Keskustelun varrella esitettyihin suoriin kysymyksiin saa jälleen kerran vastaukseksi vaikenemisen tai kiemurtelua. Otetaanpa esimerkiksi tämä väitteesi homoryhmittymien vihamielisyydestä. Olet hellinyt tätä ajatusta ja esittänyt, että tällaista vihamielisyyttä esiintyy. Olen pyytänyt sinulta perusteluita, joita olet kuitenkin haluton antamaan. Tulkitsen tämän niin, että tosiasiallisesti mitään vihamielisyyttä ei ole eikä siten myöskään perusteluita esitetyille väitteille. On vain Jari Kuisminin henkilökohtainen tarve käyttää leimaavaa kieltä ja levittää asiatonta propagandaa. ”Aggressiivisesta käytöksestä” tarjoat yhden esimerkin, jossa menet kuulopuheiden ja Manu Ryösön selän taakse piiloon. Esimerkkisi on linkistä, jonka tarjosin luettavaksi sen jälkeen kun olit jo esittänyt alkuperäisen väitteesi. Manu Ryösön kuvauksessa puhutaan provosoimisesta. Sinä kirjoitat vastauksesi lopussa provosoivasi tarkoituksella…
Kirjoitit seuraavasti: ”Forss, sinäkin voit taistella Jumalaa vastaan ulkopuolelta, mutta tulos on vain, että pysyt ulkopuolella ja osattomana Jumalan tuntemisesta. Ja lopputulos sillä tiellä pysymisestä on, että tuomitset kerran itsekin itsesi pakenemisesta.” Kuulisin mielelläni, että mistä olet saanut tietoosi, minkälaisen tien minä olen kulkenut? Minua ihmetyttää tämän tyyppinen uhkailu, jota harrastat. Et nyt kuitenkaan aliarvioisi ihan noin totaalisesti ihmistä, jota et ole koskaan edes tavannut – otan kyllä vastuun omasta sielunelämästäni ja ratkaisuistani.
Kiitos joka tapauksessa, että olet valottanut ajatuksiasi minulle ja muille lukijoille.
Kommentin lähetti forss, 06/03/2009 klo 14:36
________________________________________________________________________________
Hei Forss,
kyllä vain, kirkkoon jäävien uskovien pelastus on todellakin uhattuna. Antamalla hengellisen identiteettinsä hämärtyä uskovat ovat vaarassa ”menettää suolan maun”, ”kylmetä uskossa”, ”tulla penseäksi”, ”unohtaa puhdistuneensa entisistä synneistään” (siis myös vapautuneensa eikä vain saaneensa oikeuden jatkaa) jne. Nämä kaikki varoitukset Raamatussa kuvaavat vaivihkaa, huomaamatta tapahtuvaa luopumusta, joka alkaa sopeutumisesta joukkoon.
Ja kyllä ne ”vanhentuneet” kohdat Raamatusta on aiheellista mainita ja käsitellä yksitellen, sillä kirkon luopumuksen myötä Raamattua on propagoitu niin ristiriitaiseksi ja tulkinnanvaraiseksi, että silmien avaaminen on varsin terveellistä.
Kiitos linkistä homojen eheytymiskeskusteluun. Sieltähän löytyi myös Manun havainnollistava esimerkki aggressiivisuudesta:
"Huolimatta puhujan asiallisesta sävystä SETA:n edustajat häiriköivät tilaisuutta huutelemalla päälle, jakamalla julisteitaan ja käyttäytymällä provosoivasti. SETA:n väki ei osoittanut kunnioitusta toisella tavoin seksuaalisuutensa löytäneitä kohtaan."
(Lisää ko. keskustelusta Kotimaassa: ex-gayt eivät ole myytti)
En nyt tarkoita osoitella jotain nimenomaista ryhmää, aggressiivisuus on inhimillinen reaktio kenelle tahansa olemassaolosta taistelevalle joukolle. Ja samoin, inhimillistä on myös pyrkimys tehdä omasta arvomaailmasta ainoa oikea, oli se sitä tai ei. Sama koskee uskoviakin. Ja muuten myös Jeesusta. Että on se jumalallistakin. Onko Jumala puolueellinen? Ai niin, KOSKA Jumala on olemassa ja sitä mitä sanoo olevansa, vaihtoehdot ovat valetta eivätkä siis samanvertaisia toden kanssa. Jeesuksen ei tarvitse sanoa: ”Minä olen ainoa tie Isän yhteyteen, mutta jos joku uskoo toisin, olkoot muut tiet yhtä hyviä”. Epistä? Ei. Jeesus sanoo kyllä totuuden ja on siinä tinkimätön, mutta antaa ihmisille vapauden valita toisin. Hän sanoo myös: ”Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.” (Joh.7:17) Siksi minunkaan ei tarvitse sanoa ”JOS Jumala on olemassa”. Olemassa oleva ja ainoa todellinen Jumala antaa meille ainoan oikean tavan löytää totuus: testata Jeesuksen väitteet todeksi kokeellisesti – on muuten varsin tieteellinenkin tutkimustapa – ottamalla Hänet vastaan Pyhän Hengen välityksellä ehdottomana herrana, sovittajana ja vapauttajana, ja noudattamalla kaikkea mitä Hän sanoo. Jeesus lupaa antaa todisteeksi Pyhän Hengen. Kyseenalaistako? Koska lähtökohta on Jumalan ilmoitus itsestään, että Hän on ehdottoman hyvä, mitään vaaraa tästä ”kokeesta” ei siis pitäisi olla ja näemme pian, jos Hänestä paljastuu jotain pahuutta.
Sama Jumala ilmoittaa myös, että joka ei usko, saa mennä nyt menojaan, mutta tulee kohtaamaan ikuisen tuomion. Epistä sittenkin? Näennäistä vapautta? Ei vaan todellisuuden reunaehtoja. Meillä on vapaus olla menemättä itsetuhon tietä, mutta jos menemme, päädymme itsetuhoon. Ja rakkautta Jumalalta on sanoa, että olemme menossa kohti ongelmia, jos käytämme vapautta valita oman tiemme vastoin Hänen näyttämäänsä. Rakkautta ei ole sanoa, että ”se on ihan hyvä sinulle, koska se on sinun valintasi”.
Ongelma on se, että emme kovin auliisti ”kärsi kuulla koska” olemme ”isästä Perkeleestä”, sen tekoja kun teemme. Välttelemme tietä, jonka Jumala itse on avannut kuljettavaksemme, ja vaadimme, että muita teitä on pidettävä yhtä hyvinä. Ja meistä on epistä vaatia kulkemaan yhtä ainoaa, koska meillä on oma lehmä ojassa. Tämä ”moderni” moniarvoisuus (joka on itse asiassa ikivanhaa itämaista uskonnollista harhaa) on vain älyllinen itsemurha: ”se että sinä olet olemassa, ei tarkoita, etteikö toisilla olisi sinusta myös muita versioita”. Tai tutummin: ”kuoleman jälkeen kristityt pääsevät taivaaseen, hindut kiertoon, buddhalaiset raukeavat tyhjiin…”
Jos sinä olisit, et vain ainoa sinä, vaan ainoa Jumala, miten johtaisit ihmiset yhteyteesi? Miten Jumala sen tekisi paremmin kuin on nyt tehnyt. Jumala on tarjonnut meille tien, mutta yritämme todistaa Hänen olevan väärässä välttelemällä sitä ainoaa oikeaa tapaa testata Hänen todellisuutensa. Ääretön Jumala tarjoaa vaihtoehdoksi ääretöntä heinäsuovaa, jossa voimme paeta näennäistieteellisiin tai ideologisiin verukkeisiin – mutta emme loputtomasti, vaan vain tämän elämän ajan. Forss, sinäkin voit taistella Jumalaa vastaan ulkopuolelta, mutta tulos on vain, että pysyt ulkopuolella ja osattomana Jumalan tuntemisesta. Ja lopputulos sillä tiellä pysymisestä on, että tuomitset kerran itsekin itsesi pakenemisesta. Epärehellisyydestä sitä ratkaisua kohtaan, jonka Jeesus on tarjonnut ainoana tienä totuuden löytämiseen. Jumala on tässä ehdottoman oikeudenmukainen.
Siis, esim. homoseksuaalit voivat löytää suuren uskonnollisen vapautuksen kirkon sanomasta, että Jumala ei puhu Raamatussa. He voivat räätälöidä jumalansa täsmälleen halujensa mukaiseksi ja sehän todella tuo uskonnollisen helpotuksentunteen. Mutta silloinhan se jumala ja kokemus on pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Kun malja täyttyy ja tulee aika korjata valintojensa hedelmä, haavejumala ei jaksa auttaa. Ja vaikka tämä elämä menisi muita paremmin, kuolemanjälkeiseen astuu vailla mitään todellista toivoa. Ei siihen valintaan tarvita luopunutta kirkkoa ja sen ”ilosanomaa”. Tai kyllä tarvitaan. On se niin järkyttävää itsepetosta, ettei siihen yksin pysty.
Käytän tosiaan vahvoja adjektiiveja ja sovellan niitä kyllä itseenikin. Aihe ei suosi latteuksia. Olen provosoiva tarkoituksella, mutta kieltämättä välillä nolottaa lukea näitä omia tekstejä, on se niin inhimillistä…
Kommentin lähetti Jari Kuismin, 06/03/2009 klo 13:32
________________________________________________________________________________
Jari Kuismin on antanut kasvot uskovien kirkosta eroamiselle. Kirkon luopumus Jumalan sanasta on niin ilmeistä, että harva jaksaa siitä enää pitää kirjaa. Lähinnä monet kirkkoon kriittisesti suhtautuvat ovat jo pitkään miettineet toimintastrategiaa tähän tilanteeseen ja seuraavaa siirtoa. Jarin siirron me näimme nyt, mutta perusteet siihen ovat olleet voimassa jo useita vuosia.
Ymmärrän toisaalta niitä kirkon arjessa palvelevia työntekijöitä, joiden mielestä kirkossa tapahtuvat ylilyönnit tuntuvat pääasian rinnalla sivuseikoilta. Kuitenkin, voiko kirkon todellisuudelta niin täysin sulkea silmänsä, ettei huomaa missä mennään? Toisaalta kirkkokritiikki on vaimentunut siitä syystä, että kirkkoon tyytymättömät ovat jo vetäytyneet ja luopuneet yrityksestään vaikuttaa kirkkoon. Tämä voi aiheuttaa kontrastiharhan, koska luopumuksen kasvaessa arvostelu on turhautumisen myötä vaiennut.
Kirkon luopumuksen listaaminen on oikeasti liiankin helppoa, jos siihen vakavasti ryhtyy. Vaivalloista sen sijaan on asettua niiden asemaan, jotka eivät ole panneet merkille kirkon tilan hälyttävää kehitystä. He kysyvät, että miksi kirkosta täytyy erota? Eikö uskovien tule olla kirkossa, kunnes heidät heitetään ulos?
Kirkko on omien käytäntöjensä myötä valinnut sellaisen linjan, että se ei voi erottaa ketään jäsenistään, joka maksaa kirkollisveroa. Laki suojaa jokaisen kirkon jäsenen oikeutta kuulua kirkkoon ja nauttia kaikista kirkon palveluista ja toimituksista vastikkeena kirkollisveron maksamiselle.
Sen sijaan kirkko on jo pitkään heittänyt uskovia pihalle kirkon tiloista ja saarnatuoleista. Aikaisemmin hengelliset herätykset uudistivat kirkkoa ja sen paikallisseurakuntia, mutta Nokia Missio savustettiin ulos kirkosta, vaikka sen toiminta oli hyvin samankaltaista kuin viidennen herätysliikkeen silloin, kun se vielä oli elinvoimaista. Sastamalan, ent. Vammala, seurakunnan vireä ja aktiivinen toiminta, johon kuului poikkeuksellisen monimuotoinen eri herätysliikkeiden välinen yhteistyö, ajettiin alas kirkon johdon vahvalla tuella. Vastaavanlaista on tapahtunut ja tapahtuu paraikaa kirkossa koko ajan, vaikka ne eivät ylitäkään valtakunnallista uutiskynnystä.
Tämän kehityksen takia uskovat ovat yli 90 prosenttisesti vetäytyneet paikallisseurakuntansa yhteydestä. He ovat ylläpitäneet uskoaan ilman paimenia etsien oikeaa opetusta sieltä, mistä ovat sitä sattuneet saamaan, rukoilleet yhdessä kodeissa tutkien sanaa ja käyneet ehtoollisella aina, kun siihen on tarjoutunut luonteva tilaisuus. Mikäli he eroavat kirkosta, niin mikään ei muutu, koska he ovat oppineet pakon edessä hoitamaan uskoaan ilman paikallisseurakunnan tukea.
Miksi kirkosta ei voi lähteä nöyrästi ja ääntä pitämättä? Paimenen täytyy luopua poliittisesta korrektiudesta silloin, kun lauma on vaarassa jäädä susien raadeltavaksi. Kirkon tehtävä on antaa uskoville hengellinen ravinto ja suoja maailmaa vastaan. Jumalan sanan ohjeellisuudesta luopunut kirkko ei pysty tätä tekemään. Sen sijaan uskovat joutuvat itse vaaraan, jos he alkavat mukautua raamatun kyseenalaistavan ja humanismista ammentavan opetuksen mukaan.
Heikki Koskenniemi kirjoitti 1996 kirjassa (s.43-44) Jumalan kansan tie: [Mikä on oleva ’vanhauskoisten’ tulevaisuus, meidän, jotka uskomme niin kuin kirkko vain vähän aikaa sitten ainakin muodollisesti uskoi? Me saamme yhtä kaikki, niin sanotaan, kulkea uskon ja tunnustuksen tietä kenenkään estämättä. Me joudumme tosin ahtaalle, mutta emme anna periksi. ’Me lähdemme kirkosta, vasta kun meidät sieltä ajetaan.’ Erehdys. Emme saa pettää itseämme: Meitä ei koskaan ajeta pois kansankirkosta. Katto ja seinät antavat kyllä sijaa. Pahempaa on odotettavissa: Meidät halutaan sopeuttaa, jollei ensimmäisessä polvessa, niin seuraavassa. Kuitenkin olen vakuuttunut siitä, että näin ei tule tapahtumaan. Jokin ratkaisu on jo kauan ollut tiedossa ylhäällä. Meidän asiamme on nyt tehdä työtä, rukoilla ja toivoa.]
Jotkut kysyvät, että eikö pitäisi odottaa ja rukoilla, jos kirkkoon tulee hengellinen herätys, joka voi uudistaa kirkon? Kansamme voi vielä saada etsikkoajan ja hengellisen uudistuksen. Meillä ei kuitenkaan ole varaa passiiviseen joutilaisuuteen sitä odotellessamme, mitä herätyksen odotus usein käytännössä on. Luterilaisella kirkolla on ollut merkittävä rooli kansamme keskuudessa, mutta meillä ei ole mitään takeita siitä, että näin olisi myös tulevaisuudessa. Meidän toimemme eivät voi pohjata siihen, miten toivoisimme asioiden olevan, vaan meidän täytyy lähteä siitä, millaisina näemme niiden olevan. Kirkon johdon taholta ei ole tullut mitään myönteistä signaalia siitä, että se olisi palaamassa takaisin maallistumisen tieltä. Itse asiassa mahdollisen herätyksen koittaessa tarvittaisiin joka tapauksessa uusia hengellisiä yhteisöjä, jotka kykenisivät vastaamaan suureen Raamattuopetuksen ja hengellisen varustamisen tarpeeseen.
Mistä moinen hoppu? Tämä asia on nyt aktualisoitunut. Uskovat ovat kirkossa tuuliajolla, eivätkä herätysliikkeet kykene vastamaan heidän hengellisiin tarpeisiin, koska ne ovat niin tiukasti kiinni kirkon talutusnuorassa. Ongelma piilee siinä, että monet luterilaiset uskovat ovat olleet tosiasiallisesti seurakunnattomia kirkon jäseninäkin, eivätkä he ole yhtään enemmän seurakunnattomia jäsenyydestä luopuessaan. Tämän vuoksi herätysliikkeiden toiminta ei enää riitä, koska ne pyrkivät vain täydentämään paikallisseurakunnan toimintaa, mutta nyt tarvitaan jo paikallisseurakunnan korvaavaa toimintaa. Tarvitaan uusia hengellisiä yhteisöjä, jotka voivat tarjota hengellisen kodin luterilaisen identiteetin omaaville kristityille.
Lisäksi kirkosta irtaantuminen prosessi, koska kirkkoon kuulumisella on pitkät perinteet ja se koskettaa syviä, usein tiedostamattomiakin, perusturvallisuuden tunteita. Siihen liittyy surutyötä, joka vie oman aikansa. Ne, jotka ovat kirkon työntekijöitä, tarvitsevat aikaa taloutensa järjestämiseen. He joutuvat totuttelemaan huomattavasti vaatimattomampaan palkkaan ja urakehitykseen, kuin mikä on ollut luterilaisessa kirkossa mahdollista. Jokaisella on yksilöllinen aikataulunsa, mutta jonkun täytyy puhaltaa pasuunaan ja ilmoittaa, että aika on koittanut.
Tämä kehotus kirkosta lähtemiseen koskee kuitenkin vain marginaalista joukkoa kirkon jäsenistä, vaikka hengellisesti aktiivisina heidän painoarvonsa onkin kohtalaisen suuri. Kirkon jäseninä ja varoillaan sitä tukien, he ovat jollakin tasolla osallisia ja vastuullisia kirkon linjauksista. Heidän täytyy lähteä itsensä ja muiden vuoksi, koska kirkon toimien aiheuttaman kiukun käsittely vie kohtuuttomasti aikaa ja energiaa. On parempi kaikille, että he vihdoinkin voivat kanavoida energiaansa myönteiseen hengelliseen työhön.
Yllättävän moni ajattelee, että Jumala pitää huolen Luterilaisesta kirkosta, aivan kuin se olisi se Kristuksen Kirkko, jota tuonelan portit eivät voita. Tämä lupaus on kuitenkin voimassa vain siellä, missä kirkko on rakennettu Jumalan sanan varaan ja se raukeaa siellä missä kirkko luopuu sanasta. Tällöin kirkko on rakennettu hiekalle ja sen sortuminen on vääjäämätöntä (Matt7:24-27). Kirkon oppi ei ole se, mihin se muodollisesti sitoutuu, vaan se, mitä se käytännössä kaikissa seurakunnissa opettaa.
Luterilaista kirkkoa jäävät kannattelemaan ne, joiden mielestä kirkon tunnustus ja oppiperusta toteutuu paikallisseurakuntien kautta. He kokevat saavansa pyhä pyhän jälkeen sanan ja sakramenttien kautta uskon vahvistusta sekä omaavat muutenkin hyvät toimintaedellytykset.
Kaikki edellä kerrottu ei tarkoita sitä, että ne, jotka ovat kokeneet aikoinaan Jumalan kutsuneen heitä toimimaan kirkon sisällä, olisivat olleet väärässä, vaan he ovat saava vaivannäöstään palkkansa uskollisuutensa mukaan. Toisaalta he eivät voi myöskään vaatia, että muiden pitäisi jakaa tässä tilanteessa heidän aikaisempi selviytymisstrategiansa. Me kunnioitamme sitä, että heillä oli kristittyinä kirkossa kapea tila elää uskoaan todeksi. Vastavuoroisesti toivoisin, että he kunnioittaisivat meidän kokemustamme siitä, että sitä tilaa ei enää ole ja sielläkin, missä sitä näyttää olevan, se on katoamassa.
David Wilkerson kirjoitti kirjassaan Näky v.1974 (s.76). [Monet eivät usko minua, mutta näen päivän tulevan, jolloin monien protestanttien ja katolisten täytyy ”tulla ulos leiristä”.] Lähteminen on mukavaa, paitsi silloin, kun ei tiedä minne menee. Kuitenkin, uskon kautta voi sanoa, että on aika lähteä, vaikka ei tiedä, miten asiat tulevat järjestymään.
Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Heb11:8
Hannu Muilu, Tku
Kommentin lähetti h.muilu, 06/02/2009 klo 16:00
________________________________________________________________________________
Jari Kuismin, vielä lyhyt vastaus. ”Vastuun kantamista kirkkoon jääneistä uskovista” on hieman vaikea käsittää. Ei kai sentään kirkkoon kuuluvien pelastus ole uhattuna, koska he kuuluvat (luopio)kirkkoon?
Näkemys Raamatun vanhentuneisuudesta ei ole niinkään minun käsitykseni vaan pikemminkin asia, joka näin ulkopuolisen silmin näyttää ilmiselvästi sisältyvän niin perinteisempään kuin liberaalimpaankin opetukseen. Kyse on vain siitä, mitkä kohdat Raamatussa tulkitaan sellaisiksi, että niitä ei enää noudateta vaan ne tulkitaan vanhentuneiksi, aikaansa tai kulttuuriin sidotuiksi jne. Lienee tuskin tarpeellista, että alan listata näitä asioita tässä. Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on kuitenkin selkeästi osa tätä jatkumoa.
Eheytymisasiaa ja sen tieteellistä näyttöä on käsitelty monipuolisesti tässä ketjussa: http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_fireboard&Itemid=177&func=view&id=3259&catid=3 Keskustelussa taisi olla mukana myös henkilö, jonka kommenttiin (omilla sivuillasi) viittasit. Suosittelen, että tutustut oheisen ketjun sisältöön.
Olisin toivonut sinun avaavan tätä ”homoryhmittymien vihamielisyyttä” enemmän, koska puhut tästä ilmiöstä mielelläsi. Samoin olisi kohtuullista täsmentää, mitä ne vähemmistön ”aggressiiviset pyrkimykset” ovat. Huomaan, että puhut mielelläsi mädännäisyydestä, valheellisuudesta, luikertelemisesta, vihamielisyydestä, aggressiivisuudesta, uskosta vieraantumisesta jne. ja liität nämä asiat/ominaisuudet ihmisiin, joiden näkemykset ja käsitykset eivät vastaa omiasi. Toivoisitko siis itsestäsi ja viiteryhmästäsi käytettävän saman tyyppistä kieltä vastauksissa, joita saat?
Kommentin lähetti forss, 06/02/2009 klo 12:54
________________________________________________________________________________
Pastori Kupiaisen suoraan Jari Kuisminin henkilöön menevää arviointia lukiessa on hyvä muistaa: Kupiainen on itse mies, joka näyttää kaipaavan kirkkoon kokonaan toisenlaista ihmiskuvaa kuin Kuismin.
Kupiainen kaipaa päästä toteuttamaan toimintaa, jossa lesbosuhteessa eläminen integroitaisiin normaaliksi osaksi Suomen evl kirkon toimintaa.
Ks. http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=4332&Itemid=126
Kuinkahan monta tällaista kupiaista meillä onkaan, jotka kauhistelevat Jari Kuisminin irtiottoa Suomen evl kirkosta, mutta taustalta löytyy kristillisen ihmiskuvan murentava lähtökohta?
Manu Ryösö, www.teologiaakotikentalla.kotisivukone.com
Kommentin lähetti Manu, 06/02/2009 klo 09:11
________________________________________________________________________________
Kuisminin poika on ollut kiivas kaveri jo kauan. Muistan Jarin kirkasotsaisuuden 1980-luvun riparitouhuista. Eipä ole mies sitten kasvanut yhtään parissa vuosikymmenessä.
Nämä hänen kommenttinsa voisi ottaa loukkauksena, mutten taida viitsiä. Minulla ei kyllä pappina ole varaa ladella tuollaisia latteuksia Jumalan luomista ihmisistä, mutta meidän pappeutemme taitaa olla muutenkin toistensa ääripäitä.
Minusta on hienoa olla sen kirkon pappi, jota rakastan. Harmi, että Jari on ajautunut tuohon umpikujaan. Kyllä tässä kirkossa olisi tilaa monenlaisille papeille jatkossakin.
Antti Kupiainen
Kommentin lähetti a.kupiainen, 05/30/2009 klo 21:43
________________________________________________________________________________
Hyvä Zelig,
ihan yhtä vaarallista on tutkia jotakin tekstiä ottaen lähtökohdaksi: tämä on puppua. Jos tiedostaa lähtökohtansa, on todennäköistä, että tutkimus on jossakin määrin asiallista.
En ole itse ammattieksegeetti, mutta uskon puhuvani yleisesti tunnetuista tosiasioista, kun totean, että Uuden testamentin käsikirjoitukset ovat ihan oikeasti ja kaikilla kriteereillä mitaten säilyneet antiikin kirjallisuudeksi erittäin hyvin ja yhtenäisinä. Lisäksi tuskin mitään muuta antiikin kirjallisuutta on niin kauan tutkittu niin kriittisesti kuin Uutta testamenttia - ja tutkijoilla on hyvin harvoin ollut nuo 'vaaleanpunaiset silmälasit' nenällään.
Toinen asia on, että ei ole järjellään helppo uskoa kaikkea sitä, mistä Uusi testamentti kertoo. Se ei kuitenkaan ole Uuden testamentin vika.
Kommentin lähetti Martti Vaahtoranta, 05/29/2009 klo 14:53
________________________________________________________________________________
Jatkoa vastaukseen Forssille. Kirjoitit:
Erotahan voi kaikessa hiljaisuudessa. Ehkä voit perustella, miksi Sinulle eri riittänyt pelkkä oman ratkaisun tekeminen tässä asiassa kuten se kovin monelle muulle on riittänyt ja riittää? Tarkoituksenasihan ei nähdäkseni voi olla vaikuttaa Suomen ev. lut. kirkkoon koska olet nimenomaisesti irtisanoutunut tästä vaikutusmahdollisuudesta.
Toistan tässä aiemmin sanomani: Olen luopunut yrittämästä vaikuttaa kirkkoon siinä toivossa, että se voisi vielä palata kristilliseksi kirkoksi. Eroni ei ollut individualistinen ja itseeni keskittyvä ratkaisu vaan pyrkimys kantaa vastuuta kirkkoon jääneistä uskovista kutsumalla heitä ulos kirkosta ja haastamalla perustamaan Raamattuun sitoutuvia seurakuntia.
Viittaat kirjeessäsi suureen kärsimykseen, jota homoyhteisön vihamielisyys aiheuttaa. Voisitko valottaa, mitä tämä vihamielisyys on ja miten se konkreettisesti ilmenee ja kohdistuu niihin, jotka yrittävät vaikkapa eheytyä? Olisi myös mukava kuulla, miten ymmärrät termin ”homoyhteisön sisällä elävät ihmiset”.
Kieltämättä ’yhteisö’ on turhan ihannoiva termi, tuskin se niin auvoista on. Pikemminkin on kyse ilmiöstä, joka on tuttu mille tahansa enemmän tai vähemmän järjestäytyneelle vähemmistölle, sen aggressiivisista pyrkimyksistä ja äärimmäisyyksistä taistelussa yhteisten arvojensa toteutumiseksi.
Mielenkiintoinen oli myös kommenttisi siitä, että toivoisit nähtävästi kirkon voivan kieltäytyä kastamasta homoseksuaalien lapsia.
Kyse ei ole lapsista, kuten aiemmista vastauksistani toivottavasti on käynyt ilmi, vaan vanhemmista. Olivatpa heteroja tai homoja. Viittasit antamaani yksittäiseen esimerkkiin, joka osoittaa taas sen valitettavan seikan, että nyt vellova homokeskustelu värittää väkisinkin esim. aihetta lainsäädännöllisistä ongelmista. En vain ole ehtinyt vielä työskennellä tämän kysymyksen kimpussa niin yksityiskohtaisesti, että voisin äkkiseltään ottaa tasapuolisempia esimerkkejä. Anteeksi.
Jos homopari päätyy Jumalan viitoittamaan ratkaisuun ja etsii eheytymistä Häneltä, vääristynyt liitto puretaan ja lapsi saa uskovan biologisen vanhempansa kasvatuksen, jolloin ei ole syytä olla kastamatta häntä.
Toivoisin kuitenkin, että tätä ensisijaisesti modernin maailman ja tietämyksen ja Raamatun maailman välistä juopaa ei henkilöitäisi niiden ihmisten syyksi, joiden käsitys homoseksuaalisuudesta joko omalla kohdallaan tai toisissa ihmisissä perustuu ennen kaikkea nykytietämykseen ja –ymmärrykseen ko. ilmiöstä.
Tätä näkemystäsi Raamatun vanhentuneisuudesta kirkko itsekin pönkittää, koska sen edustajat eivät usko Raamatun jumalalliseen alkuperään. Jos uskoisivat, kirkko olisi aikaa sitten panostanut myös siihen moderniin tietämykseen, joka antaa näyttöä vaihtoehtoisesta ratkaisusta homoseksuaalisuuteen, eli eheytymisestä. Siitä on erittäin hyvä palaute verkkosivuillamme (nimimerkiltä 'muutos on mahdollinen, ei pakollinen'), kuten varmaan huomasit.
Jos puolestaan kannat huolta homoseksuaaleista lähimmäisistä, kuten kirjeessäsi tuot ilmi, pitäisin hyvänä vaihtoehtona sitä, että ottaisit huomioon myös niiden ihmisten sanoman, joilla on ominaisuus nimeltä homoseksuaalisuus. Maalailusi vihamielisestä homoyhteisöstä ei ole oikein hyvä aloitus tällä tiellä.
Mielelläni olen vuorovaikutuksessa ja kuuntelen, kuten näet. Haluan kuitenkin pysyä faktoissa vaikka ne eivät aina miellyttäisi, koska totuus kipeydessäänkin tuo toivon. Homoryhmittymien vihamielisyys on eheytyvien kokemaa todellisuutta.
Kommentin lähetti Jari Kuismin, 05/29/2009 klo 14:32
_______________________________________________________________________________
Martti Vaahtorannalle
Haluaisin tietää missä kohtaa tietoni ontuvat?
Käsikirjoitusten kopioijat eivät tietääkseni
ole olleet ns. parasta A-ryhmää. Tiedät varmaan
hyvin miltätuntuulukeajakopioidatekstiäjokaonkirjoitettuyhteenilmanvälimerkkejä.
Nähdäkseni on aika vaikea tutkia Raamattua jos
sitä katsoo vaaleanpunaisten silmälasien läpi.
Raamattu on kirjakokoelma, jonka voi ottaa alas
jalustalta ja tutkia historiallis-kriittisesti
varsinkin silloin jos sen väitetään olevan histo-
riallisesti tarkka. Mitään tekstiä ei kannata
tutkia historiallisesta vinkkelistä mikäli
takaraivossa soi koko ajan että 'tämä on totta'.
Kommentin lähetti Zelig, 05/29/2009 klo 13:53
_______________________________________________________________________________
Kastiton kirjoitti:
Erikoista kun nuo, jotka lähetvät ja tekevät ison numeron omasta poistumisestaan kirkon leivistä, perustavat näitä erillisiä pikkuisia seurakuntiaan, ettei heillä löydy yhteen hiileen puhaltamista eivätkä mahdu samaan pöytään...
Hei Kastiton, en ole ollenkaan huolissani siitä, että syntyy paljon pieniä seurakuntia. Monopolikirkkona olemme tottuneet ajattelemaan Rooman kirkon tavoin, että suuri laitos edustaa jumalallista. Ja pitkälle edustaisikin, niin kauan kun laitoksen johto sitoutuu Raamattuun. Mikään ongelma pienet yksiköt eivät kuitenkaan ole Jumalalle. Paremminhan ne kestävät viimeisten päivien vaikeita aikoja, jolloin kristityt joutuvat taas maksamaan hintaa Jeesuksen seuraamisesta alkuseurakunnan tavoin. Jumala johtaa omaa liikettään, ei Hän siihen suuria ihmisiä tarvitse, jos sellaiset eivät Jumalan käyttöön suostu.
Syntyy varmasti paljon sielullisia pikkuryhmiä, mutta niistä terveimmät kestävät ja tervehtyvät niin, että kykenevät hoivaamaan prosessissa haavoittuneita. Rakennetaan niin suurta kuin suodaan, mutta jos suurella joukolla syntyy liian pahaa jälkeä, Jumala antaa ryhmien jakaantua pienemmiksi hiekkalaatikoiksi, joissa on vähemmän ruutia mäiskiä muita ja on pakko opetella sietämään toinen toisiaan rakkaudessa. Erilaisuus on Jumalan seurakunnan rikkautta, olipa se saman katon alla tai taivasalla.
Kommentin lähetti Jari Kuismin, 05/29/2009 klo 13:40
________________________________________________________________________________
Forss kirjoitti:
Jari Kuismin, mukava havaita, että osallistut henkilökohtaisesti kirjettäsi koskevaan keskusteluun. Tämä on harvinaista näinä aikoina kun tämän tyyppistä viestintää käytetään yksisuuntaisesti propagandistiseen tyyliin.
Luin kirjeesi kokonaisuudessaan ja myös sivuillasi antamasi kommentit. Tässä muutamia havaintoja ja kritiikkiä.
Minulle välittyi sellainen vaikutelma, että vaikka kyse on protestista kirkon ”perusluopumusta” kohtaan, erityinen kimmoke on kirkon nähtävillä oleva kehitys suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen.
Se on tosi harmittavaa, mutta myös ymmärrettävää, että kirkosta eroajat lokeroidaan joko naispappeuden tai homoliittojen vastustajiin. Siltä ei voi välttyä, kun niistä jauhetaan yhtenään. Toistan tässä vain aiemman: heteroiden synnynnäinen taipumus ei ole sen hyveellisempi kuin homoseksuaalienkaan.
Tätä on vaikea selittää ja monen ymmärtää humanismin mädättämän kirkon jäljiltä. Ihminen ”kuoli sinä päivänä”, kun hän lankesi ensimmäisen kerran. Tuliko hänestä paha? Ei vaan kuolevainen. Siis olemukseltaan erilainen kuin kuolematon Jumala. Joten ihminen suuntautuu luonnostaan poispäin Jumalasta, jopa pyrkiessään Häntä kohti. Synnynnäiset taipumukset eivät siis itsessään ole ”Jumalan luomia” vaan luomistarkoitusta vastustavia, vääristyneitä, pervessejä. Vähintäänkin kohtuuttomia, sillä ne pyrkivät tiedostamatta korvaamaan Jumala-yhteyden tarvetta.
Homofobiset uskovaiset vain olettavat, että heteroseksuaalisuus olisi itsessään ok, vaikka jokainen ihminen tarvitsee Jumalan Hengen synnyttämän uuden sydämen, motivaation, kyetäkseen suuntaamaan synnynnäiset taipumuksensa terveesti. En siis pidä homoseksuaaleja ystäviäni toisia tuomittavampina, mutta en puolustettavampinakaan.
Yksinkertaisesti, olemme jokainen yhtä lailla Jumalan muuttavan armon tarpeessa. Kirkko vain on kadottanut sen todellisuuden ja on kykenemätön auttamaan ketään. Siksi se teeskentelee armollisuutta sallimalla ihmisen noudattaa taipumuksiaan ja jatkaa kohti kurjuuttaan – ja hyvältähän sellainen "armo" kuulostaa, paremman puutteessa. Toistaiseksi.
Forss jatkoi:
Jos kyse on kuitenkin nimenomaan yleisestä perusluopumuksesta, olisin odottanut, että olisit listannut ne asiat, jotka edustavat tätä perusluopumusta. Siten olisi ollut mahdollista hahmottaa, millaista kirkkoa haluaisit.
Kohtuullinen pyyntö. Vaikka itse olisin odottanut, että kaikille olisi ilmeistä, missä luopumus on tapahtunut. Mutta todellakin - missä vertailukohta. No tässä ”listaa”:
1) Piispat ovat Raamatun jumalallisen alkuperän kieltävän liberaaliteologian hapattamia ja siksi vailla Jeesuksen henkilökohtaisen tuntemisen tuomaa - - - hengellistä identiteettiä.
2) Siksi he eivät ole kyenneet – tai edes halunneet – kieltää pappiskokelailta virkaa valheellisen pappisvalan turvin, hengenheimolaisia kun ovat.
3) Näin virkaan luikerrelleet, hengellisen identiteettinsä kadottaneet papit ovat vastaavasti kykenemättömiä (/haluttomia) kieltämään kaltaisiaan, uskoa vieroksuvia kirkonjäseniä tuomasta lapsiaan kastettaviksi.
4) Valheellisuus jatkuu sallimalla kaltaisten toimia kummeina
5) ja lähettämällä tässä hengessä kasvatetut lapset konfirmaatioalttarille tekemään yhtä valheellisia lupauksia Jumalan edessä.
Tämä hengellisen identiteetin kadottaminen on kirkon syvin luopumus. Yhteiskunnan ja kirkon jäsenten moraalinen rappio on vain sen hedelmää.
6) Nämä papit ja muut 'hengellisen' työn tekijät ovat tuoneet vapaan seksin rippikouluopetukseen,
7) ja siunaavat esiaviolliset suhteet vihkimällä avoparit kestämättömiin avioliittoihin, edes haastamatta niitä arvioimaan suhteensa syvyyttä ilman seksiä.
8) Uskovien pappien (ja piispojen) antautuessa työsuhteeseen tällaisessa kirkossa, he ovat joutuneet virkansa säilyttääkseen toimimaan näiden valepappien tavoin. Näin hiljentäessään omantuntonsa äänen he ovat myyneet sielunsa. Ja näin hengellisen näkökykynsä ja voimansa menettäneinä he vielä kuvittelevat voivansa tehdä jotain merkittävää Jumalan Hengen työtä kirkossa! Sen verran perkele heille mielellään suo näennäisiä tuloksia, että saa siten harhautettua heidät pysymään tässä kuolleen uskonnollisuuden leirissä. Hehän ovat tehokkain syötti kansan harhaanjohtamisessa!
Pappien kuuluisi kyetä arvioimaan seurakunnan jäsenten hengellistä tilaa (1.Kr 5:12-13), toisin kuin evl kirkossa on hurskastellen soperrettu, että ”emmehän saa tuomita ketään, Jumala yksin näkee toisen ihmisen sydämeen”. Totta, puoliksi, kuten kaikki muutkin kirkon puolitotuudet. Raamattu selvästi ilmaisee, ettei meidän kuulu tuomita ketään kadotukseen, mutta suorastaan vaatii ”tuomitsemaan niitä, jotka ovat sisäpuolella”, eli ojentamaan uskovia aina kun he elävät ”kurittomasti”, ts. tietoisesti oikeuttavat itselleen karkeita moraalittomuuksia.
Tämä kuulostaa armottomuudelta nykykirkossa, jonka ”armon” harjoitus on ”armon muuttamista irstaudeksi” (Juuda 1:4). Todellista armoa on se, että autetaan synneistään kärsiviä tuntemaan "lupaukset, jotka tekevät jumalallisesta luonnosta osalliseksi" niin, että he kykenevät elämään puhdasta, riippuvuuksista vapautettua elämää (2.Piet 1:4-9). Kuinka papit kykenisivät ”vapauttamaan vangittuja”, ”vahvistamaan heikkoja” ja ”ojentamaan vastustelijoita”, kun ovat itse kadottaneet täyden hengellisen auktoriteetin.
Kauaksi ollaan ajauduttu Isän äänen tuntemisesta ja kuuluttamisesta. Rakkaus on jumalallista! Seksi on Jumalan keksintöä! Ihminen ei pysty nauttimaan edes villeimmässä ”vapaudessaankaan” niin paljon kuin Jumala on tarkoittanut. Päinvastoin, irvokkaat tavat, joilla ihminen toteuttaa Jumalan lahjoittamia (mutta siis turmeltuneita!) nautintoja, tuottaa paljon syvempää surua kuin onnellisuutta. Ja sen ihmiskunta suostuu myöntämään vasta kun on myöhäistä. Kun malja täyttyy.
Kirkko julistaa kilpaa maailman kanssa ”vapaata rakkautta” ja sen rinnalla uskovien hengetön sanoma ja elämä näyttää kielloilta ja tuomioilta ja armottomuudelta. Ja onkin sitä niin kauan kun kompromissikristillisyydestä puuttuu Jumalan voima elää toisenlaista, ihanaa elämää.
Jatkan vastausta myöhemmin, Forss...
Kommentin lähetti Jari Kuismin, 05/29/2009 klo 11:47
_______________________________________________________________________________
Tero
Näyttää siltä, että haluat uskoa Suomen evl kansankirkon kääntyvän vielä kokonaisuutena niin, että se kykenee jälleen sitoutumaan Raamatun Sanaan. - Tämän pitäisi käytännössä tarkoittaa sitä, että suurin osa suomalaisista kääntyisi uskomaan Raamatun mukaisesti, muuttaisi valtion lait kristillisiksi jne. - Kuulostaako oudolta väitteeltä? Eikö vain suuren joukon kääntyminen riittäisi? Tai vaikka vain kymmenen kuten Sodoman ja Gomorran aikoina? - Mielestäni EI tässä järjestelmässä...
Suomen evl kirkon järjestelmä on rakennettu niin, että se toimii sekulaarin demokratian ehdoilla. Näin ollen se ei oikein kunnialla voi tehdä parannusta, jos tätä em. rakennetta ei pureta kirkkoa ohjaavana mallina. Kirkon tulisi voida määritellä uskonsa sisältö pikemminkin Raamatun kuin yleisen mielipiteen perusteella. - Itse näkisin, että tällä hetkellä ja tässä rakenteessa sekulaariin valtioon linkitetty demokratia-malli estää yksittäisten paikallisten herätysten integroitumisen koko kirkon herätykseksi.
Näin ollen yksittäisissä paikallisissa messuyhteisöissä tapahtuvat Pyhän Hengen uudistavat ja parantavat virrat padotaan niin, ettei niiden sanomasta tule kirkon sanomaa; vain tämän pastorin mielipide (jonka perustella hänet saatetaan sitten haastaa myös oikeuteen tai erottaa virastaan, jos tämä yrittää olla ylhäällä vuorella loistava lamppu...).
Tero kirjoittaa:
'Vanhassa testamentissahan Sauliltakin otettiin valta pois, kun hän palvoi epäjumalia. Jos arkkipiispat ja piispat palvovat epäjumalaa, jonka nimi on tämän maailman henki, pelkuruuden henki ja he oman mukavuutensa tähden sen tekevät, heille tulee käymään ihan samoin Herran Sebaotin edessä, kuin kuningas Saulille. Jos piispat ovat heikkoja, Jumala A) joko antaa voimaa parannuksen tekemiseen, katumisen ja synnintunnon ja Jumalalta anteeksi pyynnön jälkeen taikka B) Jumala ottaa vallan pois, sillä ei Jumala viivyttele, ei Jeesus jätä laumaansa susien raadeltaviksi kovinkaan pitkäksi aikaa.'
Haluan Teron tavoin uskoa, että Jumala ottaa 'Saulilta' pois kuninkuuden. Me emme ehkä voi kuitenkaan tuudittautua siihen turvallisuudentunteeseen, että ollaan vaan ja odotellaan kaikki kädet taskussa...
Jumala kutsui Daavidin jo Saulin ollessa kuningas. Daavid ei saanut käytännössä kuninkuutta vielä pitkään aikaan, mutta hän alkoi toimia aktiivisesti jo varhain. Daavidilla oli joukoissaan miehiä, jotka kärsivät hänen rinnallaan. - Oletko sinä kutsuttu tällaisella kutsumuksella?
www.teologiaakotikentalla.kotisivukone.com
Kommentin lähetti Manu, 05/29/2009 klo 08:41
_______________________________________________________________________________
Pirkitta kirjoitti aiemmin:
Kuisminin väitteet kertovat enemmän hänen sisäisestä maailmastaan kuin ulkopuolisesta maailmasta.
Kuka on muka päättänyt, että kirkon 'opetuksessa lähdetään siitä, ettei pappien tarvitse itse uskoa tunnustuksen mukaisesti.'? Missä?
Miten niin 'Raamatulle uskollisten pitäisi erota kirkosta', jonka kirkkolain ensimmäisessä pykälässä seisoo, että Suomen ev.lut. kirkko tunnustaa 'Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa' ja 'pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan'. Missä Raamattu kehottaa eroamaan Kristuksen ruumiista eli kirkosta?
Mikä ihmeen ”kirkko” tunnustaa jotakin? Jos kirkkoon kuuluvat ihmiset eivät käytännössä tunnusta kristillistä uskoa vaan kieltävät sen, kirkkorakennus tai organisaatiorakenne ei tunnusta heidän puolestaan mitään! Ylevät pykälät, joita ei noudateta, ovat muuttuneet irvokkaiksi korulauseiksi, jotka eivät kykene edes naamioimaan kirkon syvää luopumusta.
- - - Kuka satunnainen ohikulkija voisi välttyä näkemästä kirkon todellista tilaa? Kuitenkin kirkkoon jämähtäneet ”perinteenharjoittajat” ovat hokeneet kuolleita oppilauseitaan niin kauan, etteivät näe mitä todellisuudessa edustavat. Uskomatonta, että joku vielä kuvittelee kirkkoinstituution tarkoittavan Kristus-ruumista. Kukahan elää omissa maailmoissaan? Herätkää, hyvät ihmiset!
Kommentin lähetti Jari Kuismin, 05/29/2009 klo 08:21
_________________________________________________________________________________
Zelig,
mihin perustuvat ontuvat tietosi? Käsittääkseni kriittisimmätkin Uuden testamentin tutkijat osaavat kertoa sinulle, että sen eri käsikirjoitusten välinen 'huojunta' on hyvin pientä ja että Uusi testamentti on säilynyt sen vuoksi suorastaan hämmästyttävän turmeltumattomana siitä alkaen, kun tekstiä voidaan löytyneiden käsikirjoitusten pohjalta jäljittää. Itse lisään, että olettaa voi myös aikaisemman kopioinnin olleen tunnontarkkaa. Pienet variaatiot todistavat vain siitä, ettei Uusi testamentti todellakaan ole toimittajien konstruktio, vaan elävä kirjakokoelma, jonka kirjoittajat ovat kokeneet olleensa Pyhän äärellä.
Kommentin lähetti Martti Vaahtoranta, 05/29/2009 klo 07:31
_________________________________________________________________________________
Erikoista kun nuo, jotka lähetvät ja tekevät ison numeron omasta poistumisestaan kirkon leivistä, perustavat näitä erillisiä pikkuisia seurakuntiaan, ettei heillä löydy yhteen hiileen puhaltamista eivätkä mahdu samaan pöytään. Oli Hengen uudistuksesta lähtenyt soluseurakunta, sitten luthersäätiöläiset, missiolaiset ja vielä satamaseurakunta. Eikö tämä ole pirstaloitumista ja lohkoutumista, perinteisesti ajateltuna sielunvihollisen työtä. Tämä loukkaantuminen aiheuttaa työtä, joka on sielunviholliselle mieleistä. Sitten seurauksena on 'karismaattisuuteen' lähentyminen, joka voikin olla ansa. Karismaattisuutta ja karismaattisia ilmiöitä ei suosita ortodoksisessa kirkossa. Heidän toimintansa ja päätöksensä perustuvat kirkon ikivanhoihin yhteisiin sopimuksiin.
Kommentin lähetti Kastiton, 05/28/2009 klo 19:57
_________________________________________________________________________________
Hups, Pirkitta hyvä, yritetään välttää affektin vallassa kirjoittamista, ettei mene asiattomuuksiin. Pysytään asiatasolla, vaikka aiheet ovat kipeitä. Mikä nyt vaikuttaa 'jäsentymättömältä ja kohteettomalta'? Tuota viittausta 'uhoamiseen' tarkennan mielelläni: Me Raamattua Jumalan sanana kunnioittavat olemme kautta aikojen uhonneet jättää kirkon, milloin minkäkin lillukanvarren takia. Nyt on aika katsoa totuutta silmiin ja todeta kirkon perusluopumus, johon ei ole muuta ratkaisua kuin se, jonka Osmo Tiililä jo 60-luvulla näki.
Kommentin lähetti Jari Kuismin, 05/28/2009 klo 13:36
_______________________________________________________________________________
'Hedelmätön uhoaminen saa riittää, on siirryttävä sanoista tekoihin.' Hyvä Jari, millaista hyvää hedelmää tämä sinun jäsentymättömältä ja kohteettomalta vaikuttava uhoaminen nyt synnyttää? Sinulta tulee nyt niin sekavaa viestiä, että olisikohan sinun itsesi kannalta - sanon tämän ystävällisesti - parempi, että puhuisit näistä terapiassa tai sielunhoidon piirissä?
Kommentin lähetti Pirkitta, 05/27/2009 klo 19:15
_______________________________________________________________________________
Nimimerkki 'apu Jeesukselta' kirjoitti:
Ymmärrän kritiikkisi Suomen ev.lut. kirkkoa kohtaan siinä mielessä, että 'kirkkolaivaamme on tullut vuotoja' = on paljon asioita, joissa tarvittaisiin parannuksen tekoa ja reformaatiota. Itse olen kuitenkin saanut Jumalalta kutsun toimia pappina, yhtenä pienenä vuotokohtien paikkaajana kirkkolaivassa. Jälleenrakennustyötä tarvitaan, kuten Nehemian aikana, mutta Jumala on ennenkin antanut herätyksen aikoja kirkkoomme ja 'kirkkolaiva on seilannut eteenpäin'. Jumalan johdatusta Sinulle valitsemallasi tiellä, ehkä olet omalla kohdallasi todella nähnyt ratkaisusi ainoaksi oikeaksi.
Ei, kirkkolaivamme ei pelkästään vuoda. Se on läpilaho. Kannella on miehistö, joka on jättänyt ruorin Jumalan Sanasta luopuneiden käsiin. Muutama miehistöstä toivoo, että saisivat häiriötä herättämättä paikkailla omaa eristettyä hyttiään. Laivan kurssia sellaiset eivät yritäkään muuttaa. Sen sijaan, että laskisivat pelastusveneet ja ottaisivat mukaansa mahdollisimman monia, he itsensä säästämiseksi antavat laivan matkustajineen syöksyä myrskynsilmään.
Natsi-Saksan luterilaiset konsensuspapit rakastivat niin kirkkoaan, että se mahdollisti ihmiskunnan pimeimmät rikokset. Miten he saattoivat olla niin sokeita! Saamalla toimeentulonsa kirkosta.
Kun sain palkkani kirkolta, osasin minäkin venyttää tulkintaani: kastoin, konfirmoin ja vihin vastoin vakaumustani kenet hyvänsä, 'viran puolesta', ja luulin voivani jättää siitä vastuun kirkolle. Uskoin sen olevan oikein. Olin sokea joka luuli näkevänsä. Ihmisen mieli on kykenemätön kyseenalaistamaan leipäpuutaan. Luulin tekeväni herätystyötä, mutta itse asiassa viettelin uskovia 'kirkkoaddiktioon'.
Jos olisin jäänyt kirkon sisään, muka protestoimaan, olisin sillä vain jatkanut petollista sanomaa, että kirkkolaitos pelastaa ja on vielä pelastettavissa. Ei, eroni ei ollut vain minua koskeva ratkaisu vaan kehotus kaikille. Luopumus ja vallan luovutus on niin syvä, että ainoa oikea teko on lähteä kirkosta, varoittaa muita ja valmistaa hengellistä kotia todellisuuteen heränneille. Hedelmätön uhoaminen saa riittää, on siirryttävä sanoista tekoihin.
En kyseenalaista sitä, etteikö moni olisi saanut kutsumustaan kirkon palvelukseen Jumalalta. Silloin joskus. Älä jää menneisyyteen, kysy mihin Jumala kutsuu nyt. Kirkon aika on ohi. Vai oletko lakannut kuulemasta?
En yritäkään vedota niihin, jotka ovat valintansa lyöneet lukkoon ja kivettyneet. Puhun niille, jotka ovat omassatunnossaan levottomia. Älkää kovettako sitä pelkuruuden takia.
'Minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.' (Room. 16:17-18)
Kommentin lähetti Jari Kuismin, 05/27/2009 klo 12:00
_______________________________________________________________________________
Zelig kirjoitti:
'Kaikille uudesti- tai ylhäältäsyntyneille tiedoksi:
Kyseinen Johanneksen evankeliumin kohta, jossa Jeesus opastaa Nikodemusta perustuu kreikankieliseen sanaan, jolla on kaksoismerkitys eli sama sana tarkoittaa sekä ylhäältä että uudestaan. Ongelma on vaan se, että Jeesus ei puhunut kreikkaa vaan arameaa ja aramean kielelle tämä 'sanaleikki' ei käänny. Tästä voi päätellä, että keskustelua ei koskaan ole tapahtunut ja se on historiallisesti epätosi niin kuin monet muutkin Johanneksen evankeliumissa kuvatut tapahtumat.'
Niinpä niin. Jotkut tässä julkaistut kommentitkin kertovat, miten hukassa teologianopiskelijat ovat uskon ja tiedekunnan opetuksen kanssa – ja juuri tällaisista tulee kirkon pappisvalan tehneitä hengellisiä tiennäyttäjiä! Luuletteko, että he ovat vähemmän hukassa pappina? Heidän virkansako haluamme mahdollistaa omalla jäsenyydellämme?
Kommentin lähetti Jari Kuismin, 05/26/2009 klo 09:13
_______________________________________________________________________________
Muuten hyvässä artikkelissa toimittaja käänsi (epähuomiossa?) yhden viestini päinvastaiseksi, suorastaan alleviivasi sitä:
"Kysymys homoliittojen siunaamisesta ei ole yksin vaikuttanut viran jättämiseen".
Sanoin haastattelussa nimenomaan, että homoliittojen siunaaminen EI vaikuttanut siihen!
Kommentin lähetti Jari Kuismin, 05/23/2009 klo 08:57
_______________________________________________________________________________
Ymmärrän hyvin tuon papin kannanoton eroamisella kristillisestä arvopohjasta lipeävästä kirkkokunnasta. On aika tehdä perhekunnittain vastaliikeenä ev. lut. kirkkokunnasta eroaminen, aivan kuten paavalinkin aikana alkuseurakunnissa ihmiset liittyivät perhekunnittain varhaiskristilliseen alkuseurakuntaan. Nyt on vain aika etsiä uusi kristillinen yhteisö.
Kommentin lähetti passiba, 05/17/2009 klo 12:26
________________________________________________________________________________
Jari Kuismin
Hyvä Veli!
Olet nyt tehnyt oman ratkaisusi. Tiedät mitä olet tehnyt. Vapaassa Suomessa ja vapaasta luterilaisesta kirkosta voi vapaasti erota samoin kuin pappisvirasta.
Joku valittelee sitä, ettei aikomukseksesi ole liittyä esimerkiksi Luther-säätiöön. Nokia Mission ja 'säätiöläisten' välillä on aivan selviä teologisia eroja. Täällä Kotimaan sähköisillä sivuilla käydyssä keskustelussa on ilmiselvästi käynyt selväksi, ettei Luther-säätiö olisikaan 'herätyskristillinen' yhteisö. Kaste-käsitys on tiukan luterilainen ns. vapaiden suuntien näkökulmasta katsottuna. Näyttäisi siltä, että synninpäästön voi 'pätevästi' julistaa vain 'oikein' vihitty pappi. Monia muitakin näkemyseroja voi havaita. Näyttäisi siltä - käydyn hyvin selventävän ja asiallisen keskustelun perusteella - ettei Nokia Missio ja Luther-säätiö voisi toimia löyhänkään yhteisen organisaation raamien sisällä.
Taloudellisesti vaikeina aikoina uusien organisaatioiden muodostaminen vaatii paljon 'näkyä' ja luottamusta siihen, että 'me ollaan oikealla tiellä'. Historia lopulta varsin pätevästi 'kritikoi' mitkä päätökset ja toimenpiteet ovat Jumalan mielenmukaisia.
Ydin on siinä, että jokainen 'uudestisyntynyt', kääntymyksen armon kristitty voi toimia omalla paikallaan Jeesuksen tuloon asti, joka ei liene kovinkaan kaukana. Sanotaan nyt suoraan, että 'paha vihollinen'(Lutherin käyttämä ilmaisu) siis perkele vihaa Jumalan sanan mukaista kristillisyyttä; esiintyy sitä sitten kirkossa tai kirkon ulkopuolisissa kristillisissä suunnissa. 'Hajottaja' pyrkii tuhoamaan, repimään rikki ja lopulta tappamaan pienimmänkin uskon liekin.
Emme anna perää pessimismille ja apatialle. Ylistetään Jeesuksen veren voimaa. Kerrotaan mahdollisimman monelle 'sydämin, suin ja kätten töin', että kolmiyhteinen Jumala Jeesuksessa Krituksessa rakastaa jokaista; rakastaa niin valtavasti, ettei yksikään epäuskossa ajautuisi 'Sanan ohi', ohi Kristuksen ikuiseen eroon Jumalasta, Elämän lähteestä iankaikkiseen helvetin tuleen.
Siunataan jokaista Jeesuksen omaa. Kun joku tekee suuren ratkaisun oman elämänsä suhteen, hän itse seisoo Herransa edessä tai kaatuu; minä ja sinä.
Jeesuksen lävistetyt kädet siunaavat loppumetreille saakka ja rohkaisevat niitä, jotka 'murehtivat Siionin yhteistä vammaa'.
Harmillista on, että juuri kun teologisissa tiedekunnissa (Turku,Joensuu,Helsinki) 'räisäsläinen' Raamatun perusteita tuhoava eksegeesi vetää 'viimeisiään' ja tilalle ovat ilmiselvästi tulossa toisenlaiset raamatunselitysmallit, kirkossamme alkaa yhä useammalta taholta kuulua eettisissä ratkaisuissa ääniä, jotka eivät selvästikään ole kolmiyhteisen Jumalan, Isän sydämeltä lähteneitä. Teologisten tiedekuntien eettinen opetus edelleenkin seurailee räisäsläistä metodia - eksegetiikka (puhumattakoon dogmatiikasta) on pikkuhiljaa hakeutumassa teille, joka lähentyy niitä 'muinaisia polkuja', jotka Jumalan kansalle ovat olleet rakkaita kautta vuosisatojen.
Teologinen tiedekunta ei koskaan Suomessa ole ollut mikään 'uskon seminaari'. Sen tähtäväksi on nähty teologisen tiedon jakaminen, teologisen tutkimuksen metodien opettaminen jne. Teologinen Instituutti esim. Helsingissä on voinut paremmin palvella Raamatulle uskollista teologista linjaa; kavahtamatta kuitenkaan vaikeita epäuskosta nousevia kysymysten asetteluja(niitähän jokainen pappi kohtaa arkipäivän työssään). Hyvä on, että niitäkin tilanteita varten annetaan opetusta.
Voimme sanoa, että kirkko on kriisissä niinkuin koko globaalinen maailma näyttää ajautuvan maailmanlaajaan kaaokseen. Se kertoo meille: Olkaa valmiina JEESUKSEN TULEMUS ON LÄHEMPÄNÄ KUIN ARVAATTEKAAN!
Sakari Pöyhönen
Kommentin lähetti sapo, 05/17/2009 klo 10:38
________________________________________________________________________________
Voisitteko kertoa, mikä Nokia Missiossa on luterilaista ? Kun katsoo web - sivuja, se on puhujineen ja tilaisuuksineen aivan kuin helluntailainen kirkko. Kun J. Kuismin väittää, että tunnustuskirjoihin pitäytymättömyys on hänen motiivinsa eroamiseen, voi kysyä, missä ne tunnustuskirjat ovat Nokia Missiossa: niistä ei näy jälkeäkään. Eikö hän itse, paradoksaalista kyllä tee samoin, kun liittyy Nokia Missioon?
http://www.nokiamissio.org/seurakunta/index.php?option=com_content&view=article&id=46:ensimmaeinen-kastejuhla-30112008&catid=34:yleiset
Kommentin lähetti Kastiton, 05/15/2009 klo 21:05
________________________________________________________________________________
Valta kiehtoo aina ja uskonnollinen valta erikoisesti, sillä siinä jumaluus halutaan valjastaa oman vallanhalun välineeksi. Jos jossain ei pääse tarpeeksi foorumille, tai itse huomaa että on väärässä porukassa, voi vapaasti siirtyä muualle ja eroilmoituksen voi tehdä ilman dramatiikka ja laittaa oven kiinni. Ei sen pitäisi sen vaikeampaa olla. Näyttää kuitenkin olevan 'raamatullisempaa' kun ensin oman srk polttaa, tervaa, kivittää tai julistaa sen menettäneen näkynsä, mutta lähdön todelliset syyt ovat oman nutun alla. Olisi rehellisemppä kertoa vain ne omat ambitiot ja siirtä muualle.
Olen aikaisemminkin maininnut kuinka eräässä herätysliikkeen seurakunnassa itseään tosiuskoivaisena pitävä esitti että puolet seurakuntalaisista pitäisi erottaa, koska he eivät täytä hänen asettamaansa uskovaisen mittaa. Esittäjä olisi tietenkin jäänyt jatkuvassa erottamisessa ainoaksi ja viimeiseksi jäseneksi. Eihän se näin voi mennä.
Raamatullisuus myös osoittaa,: ' kun teillä on ruoka ja vaatteet, niin tyytykää niihin ...' , eli kuka tämän mitan täyttää, tai tähän tyytyy.??
Se siitä raamatullisuudesta tai -linjasta.
Ihmisen tulee olla onnellinen tehtävässään, se antaa voimia matkalle ja siunatkaa, sillä siihen te olette kutsutut.
Kommentin lähetti matkaaja, 05/15/2009 klo 20:22
_______________________________________________________________________________
Mr. Kuismin on päätynyt kokolailla oikeisiin johtopäätöksiin Suomen ev.lut. kirkon tilan suhteen. MUTTA MUTTA! Mikään Nokia-Missio ei pitäisi olla edes harkittava vaihtoehto. Hyppäämällä Nokia-mission kelkkaan hän osoittaa ettei kunnianarvoisan Martti Lutherin työ ole kantanut minkäänlaista hedelmää hänessä. Oikeampi ratkaisu ongelmaan löytyisi Luther-säätiön parista - ei mistään Nokian hapatuksesta.
Kommentin lähetti Sola S, 05/15/2009 klo 16:48
_______________________________________________________________________________
Tässähän on kaksi näkemystä mitkä kiistelevät keskenään - pitäisikö niiden jotka pitävät kiinni Raamatun arvovallasta jäädä kirkkoon vai lähteä jonnekin missä kokevat arvomaailman olevan lähempänä omaa vakaumustaan. Usein nämä kaksi näkemystä riitelevät vielä samassa henkilössä - itse lukeudun näihin. On hankala olla osa yhteisöä jonka enemmistön arvomaailmaa, teologisia perusteita ja valintoja ei voi allekirjoittaa mutta toisaalta jos lähtee niin muuttuuko kirkko silloin paremmaksi vai pahemmaksi. On toki helpompaa olla enemmän 'omassa porukassa', mutta valitettavasti tällaiset riitatilanteet myös aiheuttavat lisää pirstoutumista, ellei järjestäydytä lähdön jälkeen johonkin muuhun olemassa olevaan yhteisöön. Jäämisellä taas voi saada mahdollisuuden vaikuttaa jossain määrin siihen, miten pahasti liberaalihapatus pääsee mädättämään kirkon opillisen ja eettisen perustan (jos vain pää kestää niskaan kaadettavat likasangot), mutta toisaalta sillä voi myös antaa viitteitä siihen suuntaan että hyväksyy tämän hapatuksen. Siinä sitten puntaroi mitä pitäisi tehdä...
Kommentin lähetti Kerettiläinen, 05/15/2009 klo 15:26
________________________________________________________________________________
Voi hyvät veljet ja sisaret.
Mielenkiintoisia kommentteja tästä Jari Kuisminin eroamisesta kirkosta. Ymmärrän hyvin, kun kirkko ei vastaa enään huutoonsa vaan siitä on tullut paikka jossa on kiva olla ja halutaan miellyttää erilaisia ääriryhmiä ( mm. homot ja lesbot ). Tänä päivänä pitäisi kirkon opetuksen olla selkeää ja johdonmukaisesti raamattuun perustuvaa eikä ajan henkeä noudattavaa. Tällä ja muillakaan eroilla kirkosta ei mielestäni ole mitään tekemistä helluntalaisuuden kanssa vaan kyse on selkeästi protestista kirkon oppia ja opetusta vastaan. Jos tällä hetkellä opetetaan, että papin ei pidä itse olla uskossa vaan voidaan opetella teologiset litaniat ja olla ns. leipäpappeja on vaikeaa seurakuntalaisena ymmärtää Ev.lut. kirkon menoa. Mutta toisaalta uskossa elävien seurakuntalaisten tuliskin 'nousta kapinaan' jotta kirkon oppi säilyisi raamatun mukaisena. Kirkosta eroaminen ei ratkaise ongelmia, eiköhän kristikunnassa ole jo tarpeeksi hajaannusta.
Kommentin lähetti qujaha, 05/15/2009 klo 14:27
________________________________________________________________________________
Sanon, että KKJV, eli kyllä kiinnostaa jonkin verran.
Koskaan ei ole savua ilman tulta ja tästä nyt on kysymys. Palaako jotain jo poroksi kirkossamme?
Mielestäni helluntaikirkossa tai Nokia Missiossa ei ole mitään sellaista, minkä vuoksi niitä tulisi halveksua tai puhua vähättelevästi.
Siellähän juuri tapahtuu samoja asioita kuin Apostolien teot kertovat. Vai eikö Apostolien teot olekaan osa Raamattua ja kerro siitä, kuinka 'Jumalan valtakunta on tullut lähelle'?
Kommentin lähetti Himeini, 05/15/2009 klo 14:19
________________________________________________________________________________
Ikävää mutta kuvaavaa on tuo, että kaikki luterilaisuuden piirissä noussut hengellisyys, joka poikkeaa passiivisuudesta, apaattisuudesta ja harmaudesta, mielletään heti 'ei-luterilaisuudeksi'. Mistähän johtuukaan, että luterilaisuus on samastettu olemattomuuteen, ei-olemiseen. Nokia Missiokin näyttäytyy helluntailaisena, koska luterilaisetkin uskaltavat elää siinä tavallisina, tunteilevinakin ihmisinä, näyttäen rikkinäisyytensä. Pelkäämättä että poikkeaa 'liturgiasta'.
Kommentin lähetti Jari Kuismin, 05/15/2009 klo 14:02
________________________________________________________________________________
Kiitos Jari Kuisminille rehellisestä kolumnista. Pitäisiko meidän nyt päivittää Raamattumme aina vallitsevien olosuhteiden mukaisesti, koska 12:nnen yleisen kirkolliskokouksen vuonna 1938 käyttöön ottama Raamattuni ei pidäkään näköjään enää paikkaansa. Nykyäänhän ei mikään ole syntiä - on vain riippuvuuksia. Tuskin voin toivoa vaikuttavani niihin, jotka jo ovat joutuneet äärimmäisyyksien lumoihin (esim. sukupuolenvaihdokset). Surullinen kuitenkin olen ev.lut.kirkkomme puolesta. Minulle oli SUURI ja MURHEELLINEN YLLÄTYS lukea, että Opetuksessa lähdetään siitä, 'ettei pappien tarvitse itse uskoa tunnustuksen mukaisesti. Riittää kunhan hallitsee uskonnollisen kielen'. Olen luullut, että ainakin papit/piispat pitäytyvät luterilaiseen ja Raamatun mukaiseen opetukseen jo silloin, kun heidät otetaan opiskelijoiksi, mutta olenpa yhä enenevässä määrin huomannut medioita seuratessani, ettei se näköjään pidä paikkaansa.
Kommentin lähetti Maran Ata, 05/15/2009 klo 13:49
________________________________________________________________________________
Nyt tätä säpinää näyttää olevan liikkeellä laajemminkin. Jari tuo kuvioon mukaan tuulahduksen karismaattisesta liikkeestä.
Ilmeisesti kirkosta eroamisesta keskustellaan myös Kansanlähetyksen piirissä, koska arvovaltainen Raamatun opettaja Eero Junkkaala on päätynyt kommentoimaan aiheesta tuoreimmassa Uusi Tie -lehdessä.
Eero Junkaala lähtee kolumnissaan (Uusi tie 14.5.09) siitä, että vaikka kirkko olisikin langennut, tosi kristityt lähtevät siitä vasta kun heidät heitetään ulos. Perusteeksi Eero esittää kuvauksen siitä, kuinka Jeesus ja apostolit menevät aina tapansa mukaan synagogaan. - Kunnes se lopulta kävi mahdottomaksi...
Tämä eksegeettisessä mielessä heikkoa argumentointia.
Kuten Eero varmaan itsekin juutalaisuuden asiantuntijana tietää, synagogat eivät ole analogisia episkopaaliselle kansankirkolle. Synagogathan olivat tuolloin pikemminkin epävirallista herätysliiketoimintaa kuin ylhäältä johdettua episkopaalisuutta (piispajohtoisuutta).
VT ei tunne synagogajumalanpalvelusta, vaan sen mukaan kultin tulee keskittyä temppeliin. - Modernin tutkimustiedon (Esim. Håkan Bengtsson, Jesus och de första kristna, s.117) mukaan synagogajumalanpalveluksia ei edes hallinnut mikään erityinen ryhmä (esim. fariseukset).
Näin ollen on anakronistista perustella piispajohtoiseen kirkkoon kuulumista sillä, että Jeesuskin piti tapanaan vierailla synagogissa. Yhtä hyvin joku voisi perustella Suomen evl kirkkoon kuulumista sillä, että Manukin käy toisinaan erilaisissa kotiseuroissa (joissa monet ovat luterilaisia).
Kristityt erkaantuvat synagogasta asteittain; Suunnilleen samaan tahtiin kuin fariseusten puolue järjestelee itselleen omia 'ei-kristillisiä' synagogayhteisöjä. Rabbiinisten juutalaisten ja Jeesukseen uskovien käytännöllinen ja toiminnallinen erkaantuminen alkaa jo paljon ennen kuin synagogasta erottaminen eli harhaoppisten kirous ( Birkat ha-miniim) otetaan käyttöön.
Rabbiinisten juutalaisten juutalais-kristityille veljilleen langettamaa kirousta on mielestäni tulkittu evl:n herätysliikkeissä väärin; jopa antisemitistisesti.
Tästä kirouksesta on tehty ainut ja ratkaiseva syy, miksi kirkko ja synagoga erosivat toisistaan. Väite, jonka mukaan Jeesukseen uskovat heitettiin aina ulos. - Kyllä kolikon toinen puoli on se, että 'me' myös lähdettiin ihan itse.
Mielestäni on aivan perusteltua lähteä siitä, että Jeesus ja apostolit touhusivat synagogissa, koska synagoga ei ollut tuolla ajalla vielä rabbiinisesti järjestäytynyt. Siksi oli mielekästä toimia sen yhteydessä.
Sitä mukaa kun synagogat profiloivat itsensä 'ei-kristillisiksi', silloin niistä väistyttiin. Tämä väistyminen tapahtui jo käytännöllisten tosiasioiden sitä demostroidessa. Alkukristityt eivät odottaneet kirjallista erottamisdokumenttia (Birkat ha miniim). 'Ei-kristillisesti' toimivista synagogista erkaannuttiin jo ennen em. kirouksen muotoilemista (Ks. esim. Apt.19:8-10). Luukas ei kerro mitään siitä, että Paavali olisi heitetty pois synagogasta ennen erottautumistaan Tyrannuksen kouluun. Luukkaan mukaan erottava umpikuva perustui käytännön havaintoihin; 'paatumukseen ja pahan puhumiseen'.
Takaisin
|
