|
Jos rakastat Mikä on paras tapa toteuttaa Jumalan tahto elämässäsi?
Tahtoa.
Jos rakastat, noudatat Hänen käskyjään!
Joh. 14:15 Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.Ei siksi, että täytyy.
Vaan koska tahtoo.
Koska rakastaa.
Joka rakastaa, on jo täyttänyt lain.
Room. 13:8 Joka toista rakastaa, se on lain täyttänyt.
Himo
Rakkaudesta tosin on toisenkinlainen käsitys:
”Kunhan vain rakastaa, on vapaa kaikesta muusta. Ei tarvita mitään sääntöjä, jos rakastaa.
Rakkaus toteuttaa Jumalan tahdon olemuksen. Ei muodolla ole väliä. Rakkaus löytää aina uuden, luovan tavan. Yksilöllisen. Oman tien. Se saattaa toisista näyttää väärältä. Mutta se on oikea, koska rakastan. Koska rakastan, ei tarvitse olla uskollinen omalle puolisolle. Koska rakastan, voin asua yhdessä ja hyödyntää kaikki edut, vaikka en sulje muitakaan ovia. Saan kaiken tarvitsematta luopua mistään.”
Sellainen ”rakkaus” kulkee kyllä ruusupolkua.
Mutta jättää jälkeensä kuolemaa.
”Rakkaus”, joka ei pidä mitään käskyjä.
”Rakkaus”, joka ajattelee vain itseään.
Rakastaa vain itseä.
”Rakkaus”, joka roihuaa, koska se ahmii kaiken itselleen.
Mutta kun joutuu itse sellaisen ”rakkauden” kohteeksi, huomaa, ettei pahempaa olekaan!
Mikään ei ryöstä niin häikäilemättömästi.
Mikään ei jätä niin syvää tyhjyyttä sisimpään.
Mikään ei hylkää niin julmasti.
Se on nimeltään ”rakkaus”.
Mutta se on maailman rakkautta.
Se ei ole rakkautta ollenkaan.
Sitä kuvaa yksi sana: himo.
Se haluaa palavasti kuin rakkaus.
Se näyttää hurmaavalta kuin rakkaus.
Se tarjoaa elämää ja yltäkylläisyyttä kuin rakkaus.
Se tuntuu jumalalliselta kuin rakkaus.
Se tuntuu hengelliseltä kuin rakkaus.
Se tuntuu Pyhän Hengen johdatukselta kuin rakkaus.
Se ei tunnu yhtään erilaiselta kuin rakkaus.
Siksi ne, jotka hylkäävät sen, mitä Jumala tahtoo, luulevat himoa rakkaudeksi.
Siksi mennään kiireellä naimisiin, koska ”tämä on rakkautta, tämä on Jumalan tahto, tunnen sen!”
Siksi ei odoteta naimisiin menoakaan.
Siksi vaihdetaan puolisoa, ystäviä, seurakuntaa.
Koska halutaan ruokkia tuota tunnetta, jota sanotaan rakkaudeksi.
Joka roihuaa yhdestä syystä: minulle, minulle, minulle!
Mitä minä saan?
Nyt heti!
Miten erottaa rakkauden himosta?
Jäljistä.
Himo jättää jäljelle tyhjäksi ryöstetyn, hylätyn, rikotun, liatun, käytetyn.
Se jättää jäljelle kuolemaa.
Hedelmistä puu tunnetaan.
Tosi rakkaus: antamista
Mutta tosi rakkaus, mistä se tunnetaan?
Tosi rakkaus pitää kaiken, mitä Jeesus on käskenyt.
Tosi rakkaus roihuaa yhtä intohimoisesti, mutta se ei jätä jälkeensä ryöstöä, rikkinäisyyttä, tyhjyyttä.
Vaan se tekee ryöstetystä rikkaan, rikotusta ehyen, tyhjästä täyden.
Rakkaus on antamista.
Elämme antaaksemme.
Emme anna elääksemme, vaan elämme antaaksemme.
Huomaatko eron?
En anna siinä toivossa, että saisin jotain.
Vaan annan – että voisin antaa edelleen.
Oppisin olemaan koko ajan antaja, kaikella mitä omistan, kaikella mitä olen.
Sillä olen löytänyt antamisesta täyttymyksen, mielihyvän, elämäntarkoituksen, taivaallisen kutsumuksen.
Kun vastaan sen kutsuun, koen Jeesuksen lähelläni joka päivä maailman loppuun asti.
Mutta en anna velvollisuudesta.
Annan rakkaudesta.
Koska haluan.
Velvollisuus ei tuo antamiseen täyttymystä.
Vaan velvollisuudesta antaminen kuluttaa ja köyhdyttää
ja tekee antamisesta hapanta.
Mistä saan
Mistä saan halun?
Mistä saan rakkauden?
Me rakastamme, kun meitä ensin rakastetaan.
1. Joh. 4:19 Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
Meissä herää halu rakastaa, meissä herää kyky rakastaa,
sillä Hän on ensin rakastanut meitä.
”Voi, kunpa Jeesus rakastaisi minua, kunpa tuntisin...”
Hän rakasti jo!
Ja siksi, että Hän jo rakasti sinua, voit löytää sen ihmeen, että voit omistautua rakastamiselle.
Lähde, joka täyttää meidän rakkaudennälän, on se rakkaus,
joka tyhjensi itsensä, luopui kaikesta
ja antoi henkensä niiden puolesta, jotka eivät olleet vielä antaneet mitään hänelle.
Jos olet saanut kylliksesi maailman ”rakkaudesta” ja sen hedelmistä,
jos olet saanut kylliksesi omista teistäsi ja niiden hedelmästä,
onttoudesta, tyhjyydestä, pettymyksestä, köyhyydestä,
olet valmis kutsumaan tilalle tosi rakkauden
Olet valmis kutsumaan Jeesuksen.
Olet valmis kysymään:
”Voisiko sellaista todellista rakkautta olla sittenkin olemassa?
Se näyttää niin epätodelliselta.
Varsinkin tässä maailmanajassa,
jossa ihminen on kasvanut niin suureksi ja pöyhkeäksi,
että se kuvittelee voivansa sanoa kaikella arvovallalla:
”Ei Jumalaa ole! Menkää vaan kaikki kuolemaan ihan turvallisesti, ei Jumalaa ole. Minä tiedän sen, tiede todistaa sen, iltalehdet kertovat sen: ei Jumalaa ole, ei tarvitse välittää. Eläkää vaan kuin pellossa, eläkää sen oman rakkautenne mukaan, eläkää sen laittomuuden hengen mukaan…”
Mutta sinä olet valmis kysymään: Onko sittenkin tosi rakkautta?
Onko sittenkin se Jeesuksen rakkaus, joka antoi kaiken, luopui kaikesta, tuli antaakseen.
Ja antaa edelleen.
Sinun kauttasi.
Sinun rahojesi kautta, sinun kotisi kautta, sinun kättesi kautta, sinun elämäsi kautta.
Joka paikassa, joka tavalla.
Jos sinulla on tämä kysymys sydämessäsi:
”Onko sittenkin tosi rakkautta,
onko se sittenkin tosi rakkautta,
joka rakastaa minua, vaikka minulla ei ole antaa mitään”, antaudu sille rakkaudelle.
Sano: ”Ota minut kokonaan!
Puhdista minut.
Täytä minut.
Paranna minut.”
Ja kun näin sanot, sydämestäsi, on väistämätöntä, että saat sen rakkauden.
Ja kun saat sitä rakkautta pisarankin, anna itsesi jakamaan sitä muille.
Anna pois se pisara, niin saat lisää.
Ala elää muita varten.
Niin kuin Jeesus.
Puhtaasti, pyhästi.
Jos rakastat, pidä kiinni kaikesta mitä Jeesus sanoo sinulle.
Ota se omalletunnollesi.
Lupaa pyhästi: Jeesus, vain se, mikä on puhdasta, vain se, mikä on totta, vain se, mikä on hyvää, vain se, mikä on oikein.
Vain se, minkä Jumala sanoo, että on oikein.
Minkä Raamattu sanoo.
Vaikka koko maailma sanoo, että ”Ei tarvitse lukea sitä Raamattua. Se on vanhentunut kirja, se pitää tulkita uudelleen. Ei Jumalaa ole, minä olen se, joka sanoo, miten Raamattua pitää lukea”.
Niin pöyhkeä, niin törkeä on maailma, ja me melkein uskomme, mitä se sanoo.
Melkein uskomme maailman suurimman valheen, vaikka sydämessämme tiedämme, että maailman rakkaus on suurin valhe.
Jos rakastat, suostu kaikkeen, mitä Hän pyytää sinulta.
Anna pois kaikki, mitä Hän pyytää sinulta.
Etkä ole enää koskaan tyhjä!
Et koskaan enää jää janoiseksi etkä nälkäiseksi.
Anna se pisara (rakkautta) pois, niin saat tilalle kaksi.
Anna ne kaksi pisaraa pois, saat tilalle neljä.
Anna ne neljä pisaraa pois, saat tilalle kahdeksan.
Anna ne kahdeksan pisaraa pois, saat tilalle 16, 32, 64, 128…
Oletko tuhlannut elämässäsi vuosia?
Oletko kituuttanut, säästänyt, harkinnut, ollut järkevä?
Etsinyt alennusmyyntejä, etsinyt pohjahintoja, mistä pääsisi halvimmalla?
Mikä on vähin mitä pitää antaa, että pääsisin taivaaseen?
”Mikä on minimikolehti, että saisin kokea Jeesuksen rakkautta?
Mikä on uskovan minimielämä, että saisin kokea Pyhän Hengen todellisuuden ja lupausten toteutuvan?”
Noin pitkälle olet päässyt säästöliekillä.
Olet sanonut antavasi kaiken, ja pidättänyt salaa itsellesi puolet.
Pyhä Henki on iskenyt kuoliaaksi ennenkin sellaisen sydämen. (Ks. Ananias ja Safira, Apt. 5:1-11)
Ei ole mikään helpotus se, että meidän ruumiimme sentään elää vielä.
Olemme käveleviä ruumiita, jos olemme pettäneet Pyhää Henkeä.
Olemme pettäneet pyhimmät lupauksemme, olemme pettäneet sydämemme, joka joskus osasi olla kokonainen, joskus osasi olla tosissaan, joskus lupasi Jeesukselle kaiken.
Se sydän on nyt revitty, haavoilla, arpeutunut, rupia täynnä, lähes kivettynyt, melkein kykenemätön sanomaan Jeesukselle: Tahdon! Kokonaan! Kaikki!
Teeskentelemättä, näyttelemättä, tinkimättä.
Kuinka monta prosenttia voi tinkiä kymmenyksistä, että saa täyden siunauksen?
Kuinka paljon voin tinkiä Jeesuksen seuraamisesta, pitää itselläni, että saan kaiken mitä Jeesus lupaa?
Ei jatketa enää alennusmyyntiä.
Pidetään Jeesuksen käskyt, sillä Hän ensin rakasti meitä.
Onko siitä pitkä aika?
Etkö muista enää?
Etkö koe enää?
Mene äkkiä ja myy se minkä olet kätkenyt sydämeesi.
Anna se Jumalalle uudestaan, oikeasti.
Niin et ole koskaan enää tyhjä.
Et koskaan jää janoiseksi etkä nälkäiseksi.
Murtaudutaan ulos tästä kuplasta, tästä valheesta, tästä melkein-kristillisyydestä, melkein-uskovaisuudesta, tästä melkein-Jeesukselle-omistautumisesta.
Otetaan riski ja luvataan kaikki.
Otetaan riski ja annetaan toisten nähdä, kun epäröiden ja epäuskottavasti astutaan Jeesuksen puolelle kokonaan.
Tehdään taas ne lupaukset vaikkei olla vielä unohdettu miten ollaan ne aikaisemmat lupaukset rikottu.
Tartutaan auraan
Tartutaan kiinni auraan nyt!
Tartutaan kiinni siihen seurakunnan täyttymykseen!
Yhdessä.
Jos et ole onnistunut siinä yksin sooloillen, niin astutaan olemaan yhdessä yksi sydän ja yksi seurakunta.
Jos sinä yksin päätät heikosti, me yhdessä päätämme vahvemmin.
Päätetään yhdessä tehdä Jumalan valtakunnasta todellisuutta, iankaikkisuudesta käsinkosketeltavaa tänä päivänä.
Tuntuuko se käsinkosketeltavalta?
Tuntuuko se todellisemmalta kuin tämä näkyvä maailma tällä hetkellä?
Ei tunnu.
Sen takia, että se ei ole meille keskus.
Me emme ole tosissamme sen kanssa.
Kukaan ei näe sitä meistä.
Me emme edes uskalla näyttää sitä.
Mutta yhdessä me voimme alkaa uskaltaa.
Yhdessä joku on meistä rohkeampi tekemään sen, mitä me emme ole uskaltaneet tehdä, mutta hänen jälkeensä se näyttää meillekin mahdolliselta tehdä.
Tartutaan kiinni seurakunnan täyttymykseen.
Tullaan tänään seurakunnaksi, jollaiseksi Jeesus meidät on kutsunut:
"Menkää!
Tehkää opetuslapsikseni!
Kaikki kansat!
Alkaen Lappeenrannasta ja Luumäestä ja Pietarista ja aina Japaniin asti!"
Tullaan opetuslapsiksi tänään.
Aletaan tehdä toisistakin opetuslapsia Jeesukselle tänään…
Tartutaan auraan, tehdään siitä konkreettisesti totta.
Ojennetaan lasillinen vettä sille Jeesuksen vähimmälle.
Ei tyydytä hienoihin tavoitteisiin ja ohjelmiin joskus epämääräisessä tulevaisuudessa.
Ei tyydytä korjaamaan vain Gospel Cafén taloutta, vaikka sekin on tehtävä, että voimme jatkaa ensi kuussa.
Tämä on perusta.
Jos meillä ei ole tätä, ei ole teitäkään.
Ei ole paikkaa, johon tulisimme tekemään Jeesukselle lupauksia.
Tai ehkä voimme tehdä sen muualla paremmin?
Mutta olemme täällä sitä varten, että juuri me voisimme tehdä sen paremmin kuin tähän asti.
Paremmin kuin olisimme voineet tehdä sen jossain muualla.
Tämä on perusta.
Jos meillä ei ole tätä paikkaa, emme voi tehdä sitä muutakaan.
Emme voi kasvaa.
Mutta samalla, kun vahvistamme tätä perustaa, voimme alkaa ojentaa konkreettisesti todellisille ihmisille, todellisiin tarpeisiin.
Jeesuksen nimessä, Jeesuksen tähden.
Voimme tuoda ikuisuuden todellisuuden konkreettisesti tähän yläsaliin, niin että kun ensi kerran tulemme tänne, tämä on kuin eri paikka.
Pyhä Henki on täällä uudella tavalla, voimallisesti, suloisesti.
Tuodaan se ikuisuuden todellisuus tähän kaupunkiin.
Voimme alkaa pitää tarjolla oikeasti sitä toivoa, joka tulee Jumalan kohtaamisesta.
Voimme alkaa tehdä niitä palveluksia, täyttää tarpeita palveluksilla, jotka saavat ihmiset kysymään: ”Miksi?”
”Miksi ihmeessä joku tekee tuon? Miksi nuo ihmiset antavat itseään likoon tähän niin paljon? Miksi he antavat aikaansa, näkevät vaivaa noin paljon? Miksi?”
Tehdään jotain, mikä saa ihmiset ihmettelemään, hämmästelemään.
Saavat ihmiset näkemään, että tähän täytyy olla jokin suurempi syy.
Suurempi voima.
Suurempi rakkaus.
Tarjotaan ihmisille perjantai-iltana lämmin paikka, lettuja ja kahvia ja ystävyyttä.
Tehdään tästä koti, joka on tulvillaan rakkautta ja rakkaudella tarjottua ruokaa sunnuntaisin!
Tartutaan niihin konkreettisiin tehtäviin, joilla koti saadaan viihtyisäksi.
Tartutaan niihin tehtäviin, joilla palvelemme ihmisiä, vietämme aikaa ihmisten kanssa, kuuntelemme, olemme läsnä, tulemme ystäviksi.
Annetaan varamme uhrautuvammin ja runsaskätisemmin Jumalan käyttöön.
Pihistetään jostain ylellisyydestä, jostain hemmottelusta, että hemmottelisimme Jumalan perhettä.
Että sinne on hyvä kutsua ylpeänä ja luottavaisena kuka tahansa.
Koska tiedämme, että täällä on hyvä olla.
Tiedämme, että täällä ovat kaikki antaneet kaikkensa.
Antaneet sydämensä.
Antaneet sydänverensä jonkin niin suunnattoman tärkeän ja meille rakkaan takia.
Annetaan varamme, että tämä ei olisi niukkuuden paikka vaan yltäkylläisyyden paikka, erinomaisuuden paikka, tasokkuuden paikka, edistyksen paikka, Lappeenrannan ihanin paikka!
Sillä se on tehty meidän sydämellämme ja rakkaudella, joka palaa meissä kaksinkertaisena, nelinkertaisena, kahdenkankertaisena, 16-kertaisena…
Et ehdi antaa niin nopeasti kuin se tuplaantuu elämässäsi.
Pidä huoli, että sinä olet se, joka tuhlaat, että sinä olet se, joka annat enemmän, kokonaisemmin, ehyemmin, sydämellisemmin.
Ja annetaan jo nyt ylimääräinen uhri ulottaaksemme vaikutuksemme merten taakse, maailman ääriin, toisiin kansoihin.
Ehdotan, että olkoon Nokia Missio meille se kanava, jonka kautta voimme keskittää konkreettisesti apumme todellisiin avuntarpeen polttopisteisiin.
Haitiin, Intiaan, Albaniaan, Israeliin.
Keskitetään sinne, mistä voimme luotettavasti tietää, että heillä on Jumalan valtakunta ensimmäisellä sijalla.
Sijoitetaan meidän vähät varamme sinne, missä ne varmasti moninkertaistuvat ja varmasti tulevat sijoitettua Jumalan valtakuntaan.
Ei vain sosiaaliseen apuun, aineelliseen apuun, vaan varmistetaan, että siinä on mukana Jumalan valtakunnan todellisuus, ikuisuuden todellisuus.
Siinä on mukana sydän, joka haluaa kiinnittää (ikuisuuteen) jokaisen ihmisen, jonka kohtaamme, joka on kyllästynyt tämän maailman rakkauteen ja huutaa sydämessään tosi rakkautta.
Ulotetaan vaikutuksemme heihin.
Lähdetään liikkeelle, tehdään totta.
Lakataan olemasta epäuskottavia.
Lakataan olemasta itsesäälissä ja itsekeskeisiä: ”Minä, minä, minä! Minulle! Kuka hoivaa minua, kuka auttaa minua! Kuka ruokkii minua! Kuka paapoo minua! Kuka tekee minun puolestani! Kuka näkee vaivaa minun puolestani! Miksei täällä ole valmista!”
Sinun sydämesi näkee.
Sinä voit tulla täyttämään sen mikä puuttuu.
Sinä voit tulla uhraamaan sen mikä puuttuu.
Koska teet sen halusta, rakkaudesta.
Uskosta, että et enää ikinä janoa.
Annat puutteestasi, mutta et ole enää koskaan köyhä.
Koska sinulla on iankaikkinen elämä.
Sinulla on ongelmia, minulla on ongelmia.
Se tosiasia ei ole muuttunut, mutta meillä on maailman paras aarre, meidän elämämme tarkoitus on täyttynyt.
Meillä on iankaikkisuus toteutunut.
Meillä on syntynyt yhteys Jumalaan, me tunnemme Jumalan.
Tunnemme sanoman, josta Jeesus sanoo: ”Viekää se kaikkialle, koska on niitä, jotka eivät ole kuulleet siitä vielä. Viekää niille, jotka eivät ole vielä kuulleet, niin näette, miten sitä arvostetaan.
Lakatkaa olemasta penseitä ja tyrkyttämästä niille, jotka ovat kurkkua myöten ja jotka luulevat tietävänsä, millainen Jeesus on ja millaista kristinusko on.”
Ulotetaan vaikutuksemme sinne, rahoillamme ja kaikella mitä meillä on, jonne joku voi mennä, jossa huudetaan sitä rakkautta ja otetaan se ilomielin vastaan.
Ei kysytä, mikä on vähin, mitä voin antaa.
Vaan astutaan radikaaliin elämään Jeesuksen seuraajina, jotka omistautuvat antamiseen ja kysyvät: mikä on enin, mitä voin antaa!
Kaikki mitä nyt irtoaa antamiseen: aika, vaivannäkö, kädet, taidot, jopa rahat.
Jopa nyt kun on lama. Jopa nyt kun olemme puutteessa ja meillä on ongelmia ja tarpeita.
Silti meillä on varaa aina silloin tällöin ostaa itsellemme pieniä ylellisyyksiä.
Suomalaiset ”köyhät” ostavat tuilla hienoimmat lastenrattaat, uudet autot, kotiteatterit…
Millä kaikella hemmottelemmekaan itseämme sillä aikaa, kun tuolla on ihmisiä…
Jos he kuulisivat, mikä on sanoma Jumalasta,
joka antoi kaikkensa ja rakastaa
ja tänä päivänä, kun vain uskoo Jeesukseen, voi tuntea Hänet
ja saada elämäänsä todellisen pelastuksen,
todellisen pysyvyyden, jatkuvuuden, iankaikkisuuden, yltäkylläisyyden, rauhan, anteeksiantamuksen…
Mikä on enin mitä voin antaa!
Niin emme köyhdy enää koskaan!
Opetus Keidasillassa 24.1.2010
Takaisin
|
