|
Minun kartallani Jos sinä luovut kaikesta hymistelystä ja keinotekoisesta, niin ihan varmasti sinun sydämessäsi välillä on semmoinen tunne, että ”En minä näe sinua, Jumala!” Eikös olekin? Löytyy semmoinen tunne, että ”Jumala ei ole kartalla jotenkin”. Mutta tässä tilanteessa, kun tunnet pettymystä ja tuskaa ja raastamista, haluan lohduttaa sinua. Älä lohduttele itse itseäsi, älä sano, että ”Kaikki on ihan hyvin”, vaan anna Minun lohduttaa sinua. Tiedätkö, että Minä rakastan sinua, ihan mielettömällä rakkaudella. Siksi älä laita niitä omia juttujasi tähän väliin, vaan anna Minun lohduttaa sinua. Ja vakuuttaa sinulle, että jos sinun kartallasi Minä en näykään, niin sinä näyt Minun kartallani.
Ja se mikä tuntuu sinusta suurelta ja raskaalta ja taakoittavalta, niin se ja koko sinun elämäsi, on kuin hiekanjyvä Minun kämmenessäni. Se on kuin häivähdys ja kuitenkin Minä tutkin sitä mikroskooppisen tarkkaan. Mikään puoli siitä ei ole Minulta salassa. Minä näen sen kaukaa, niin kuin oikeasti kartalla – sinä olet Minun kartallani – ja Minä näen sen lähellä, niin kuin mikroskoopin alla. Minä tutkin sinua tarkkaan ja haluan, että sinä olet Minun edessäni aito ja verellä pesty. Niin, että sinä tulet Minun luokseni ja sanot, että ”Auta minua, Ystävä!” Ja Minä sanon, että ”Autan”.
Monta kertaa sinä olet Minun edessäni ja vesi vuotaa silmistäsi ja katsot käsiäsi, miten ne ovat ihan kuin verille raastetut: ”Mitä minä teen? Minä olen tehnyt ja yrittänyt niin paljon ja tässä se kaikki on. Tässäkö se oikeasti on? Minulla ei ole mitään, minun käsiini ei jää mitään. Millä minä taas tuon esteen ylitän, joka minun edessäni on?” Ja Minä tulen sinun rinnallesi ja sanon, että ”Hei, matkatoveri, älä uuvu. Me mennään yhdessä. Me yhdessä voitetaan esteet, tämäkin vuori, joka näyttää sinun edessäsi olevan.”
Tiedätkö, että monta kertaa se ei olekaan oikea vuori, se on vain vuoren näköinen ja sen läpi täytyy mennä. Ja se väistyy. Ja, jos on niin, että se on vuori, niin sitten me otamme lusikan kauniisti käteen ja alamme mättämään – ja suurikin vuori väistyy, kun sitä mätetään syrjään. Mutta muista se, että oli todellista tai kuvitelmaa, oli se sinun sydämesi tunne tai rankka totuus, niin Minä olen sinun kanssasi. Minä kuljen sinun kanssasi. Minä rohkaisen, Minä autan, Minä laulelen sinulle, kun sinua surettaa ja väsyttää. Sinä et voi luottaa Minuun liikaa, et voi. Vaan voit oikeasti sanoa, että ”Hei, tässä minä olen. Tässä on tämä minun raadollinen luonto ja tässä on minun halu tulla Sinun luoksesi.” Ja Minä katson sitä halua ja sanon, että ”Hienoa, mennään yhdessä. Mennään kotiin asti.”
Keidasillassa 13.12.2009
Takaisin
|
