|
Kaiverran sen kallioon  Niin kuin vesi uurtaa tien kallioon ajan kanssa, niin se on. Jos ajattelet, että Minä olen jotain pehmeää ja muovailtavissa olevaa sinun tarpeittesi ja sinun mielialojesi mukaan, niin olet väärässä. Minäkö olisin pehmeä ja sinun ajatuksiesi mukaan joustava? Ei, vaan Minä olen vesi ja olen kalliokin. Ja Minä tahdon, että sinä muutut Minun ajatuksieni mukaan, eikä päinvastoin. Siis se, mitä sinä ajattelet Minusta ja Minun voimastani ja suuruudestani, se ei muuta Minua pienemmäksi. Ei, sinä et voi ajatella Minusta liikaa, et voi. Siksi sinä voit kaikissa ajatuksissasi korottaa Minua ja Minun voimaani ja Minun suuruuttani ja aina vain ajatella suurempia ajatuksia, kuin mitä olet tottunut tähän mennessä ajattelemaan. Ja Minä sanon, että ei se ole liikaa – ajattele vain!
Minä kutsun sinua ehtymättömän virran luo. Ja ehtymättömään voimaan, mutta myös ehtymättömään muutokseen. Et voit tulla Minun luokseni ja ajatella, että ”Herra, minä haluan käyttää Sinua, näytä nyt miten minä käyttäisin”. Ei, vaan sinä tulet Minun luokseni ja Minä sanon: ”Kuule, Minä tahdon muuttaa sinua. Minä tahdon muuttaa sinua. Minä tahdon, että sinussa tulee Minun elämäni näkyviin, eikä sinun oma yksilöllisyytesi eivätkä sinun persoonalliset ratkaisusi. Ei, vaan että sinussa tulevat Minun ratkaisuni maailman nähtäviksi, sitä Minä haluan. Ja se tarkoittaa sitä, että sinun lihasi kuolee. Niin, jotta Minä voisin elää sinussa, sinun lihasi täytyy kuolla. Ja sinä ajattelet, että ”Oi voi, se on niin kauheaa, se on niin kauheaa!” Ja ”Kuinka se on niin vaikeaa?” ja ”Miten minä osaan?”
Mutta siinä me nyt palaamme siihen kiveen ja veteen, että vähä vähältä Minä muutan sinua. Vähä vähältä Minä muokkaan sinua ja Minun piirteeni lopulta ovat näkyvissä siinä, mikä on sinun kivisydämesi. Minä tahdon, että Minun kuvani on sinussa. Ja se on askel kerrallaan. Se on hetki kerrallaan – yhden hetken sinä voit elämästäsi luovuttaa Minulle. Tämän hetken, jonka sinä omistat tällä hetkellä, sinä voit luovuttaa Minulle eikä sinun tarvitse murehtia seuraavasta tunnista eikä seuraavasta päivästä eikä seuraavasta kuukaudesta, että kuinka sen eläisit Minulle. Ainoastaan tämän hetken. Jätä muu Minun huolekseni. Elä tämä hetki täysillä Minulle. Unohda ne synnit, joita olet tehnyt. Katsos, ei sinun tarvitse jäädä mihinkään karenssiin, ei tarvitse pitää varoaikaa. Minä kestän sinun syntisi. Minä en murennu sinun synneistäsi enkä tahraannu sinun synneistäsi. Tule sen takia Minun luokseni, Minä puhdistan sinut. Minä puhdistan sinut. Silloin kun sinä olet tehnyt syntiä ja sinun sydämesi syyttää ja soimaa sinua, sinun paikkasi on minun lähelläni. Ja se on kuin taivaselämää taas. Kun sinä olet minun lähelläni, se on taas taivaselämää. Ja Minä tahdon, että sinä syntisenä ja lannistuneena ja langenneena tulet Minun eteeni, että Minä saan sinut puhdistaa – ja taas tulee vähän kaiverretuksi siihen kiveen hieman Minun kuvaani.
Siihen menee elämä, kasvamiseen Minun kaltaisuuteeni. Sinä olet tottunut mikorouuneihin ja pika siihen ja pika tähän. Mutta Minä en ole pikajumala, vaan Minä katselen iäisyyttä. Koska Minulla on aikaa iankaikkisuuden verran. Niin kuin sinullakin on, jos elät Minun kanssani. Sinullakin on aikaa sen iankaikkisuuden verran, älä siis tyydy pikaisiin ratkaisuihin. Älä tyydy sellaiseen, mikä on sutaistu paperille äkkiä, vaan anna kun Minä kaiverran siihen kallioon. Perustotuuden ja perustiedon sinuun, niin että sinä et enää eksy. Se on totta. Että sinä et eksyisi, siksi Minä kaiverran sinuun syvän, syvän jäljen. Että sinä pysyt aina Minussa. Sinä tiedät, kuka sinun Herrasi on, sinä tiedät kuka sinun pelastajasi on. Siis tule Minun lähelleni, tule tänään. Tule syntisenä, tule iloisena, tule lunastettuna, tule pelastettuna, tule surullisena, tule onnellisena. Poista esteet sinun sydämestäsi; minulla ei ole estettä. Tule Minun lähelleni.
Kysytään taas Jeesuksen nimessä tältä hengeltä, joka puhuu Päivin kautta: Mitä todistat Jeesuksesta?
Minä näen kyyneleet Herrani silmissä. Minä näen murhetta! Minä näen kärsimystä! Ja taas tuskaa ja taas kipua. Hänen silmissään, jota minä eniten rakastan. Hänen silmissään, jota minä tahdon palvella, jonka edessä minä tahdon kumartaa. Minä näen kyyneleitä.
Miksi nuo karitsaiset pakenevat Paimentansa? Miksi luulevat, että Hänellä on ruoska kädessä? Ei ole Herrallani ruoskaa kädessä. Minä tahdon kutsua noita karitsaisia, tahdon lohdutuksen sanan niille sanoa ja sanoa, että tulkaa Paimenen luo. Hänen, joka on ollut samanlainen karitsa, joka on antautunut vihollisen vallalle alttiiksi. Joka tietää, mitä on elää pienenä ja häviävänä tässä maailmassa. Minä tahdon rohkaista, että ei siihen tarvitse jäädä. Että se kruunu on varattu. Koska minun Herrani on Isän kotiin palannut, valmistamaan sijaa noille pienille. Kärsimyksen ja kuoleman ja runtelun ja helvetin kautta. Sija on valmistettu. Sitä minä katselen ja siitä minä todistan ja siitä minä iloitsen. Jopa iloitsen niistä kyynelistä Herrani silmissä, koska ne on tarkoitettu myös noiden karitsaisten silmiin, kun katsovat toinen toisiansa. Samaa sydäntä, samaa murhetta ja samaa riemua, pelastumisen riemua.
Yleinen profetia Jumalan kuulemisen illassa 18.3.2007
Takaisin
|
