|
Siellä Minä asun  Minä olen Jumala, joka asun korkeudessa ja pyhyydessä. Sieltä kun katson, niin näen että maapallo on sellainen pieni, sinivihreä, kaukana oleva. Minä olen Jumala, joka asun korkeudessa ja pyhyydessä. Ja olen Jumala joka asun siellä, missä on särjettyjä sydämiä. Särkyneiden ihmisten keskellä, rikki menneiden ihmisten keskellä. Ja silloin en näekään siinä kohtaa sitä maapalloa sellaisena pienenä, kaukaisena, sinivihreänä, vaan Minä näen ihmisen sydämen hädän. Ja Minä näen sen kaipauksen ja ne kyyneleet ja sen kivun mikä siellä on. Mitenkä minä siinä tilanteessa olen Ihmisen Poika.
Uskotko sinä sen, että minä olen Jumala, joka asun korkeudessa ja pyhyydessä? Jumala, joka asun niiden luona joilla on särjetty ja nöyrä henki? Kun olen se Jumala, joka asun niiden tykönä joilla on särjetty ja nöyrä henki, olen samalla se, joka katson kaukaa, joka olen kaikkivoiva, mahtava, suuri, ihmeellinen.
Siis älä tällä hetkellä mitään niin kaipaa, kuin saada tuntea Minun sydämeni. Mitään niin, kuin saada tietää Minun tahtoni. Ja sinun sieluusi vuotaa rauha. Se rauha, joka tulee siitä, että Minä voin kaiken ja Minä näen sinun sydämesi tilan.
Minä olen Pyhä, Korkea Jumala. Ja minä tahdon auttaa sinua, joka olet tänään heikko ja väsynyt. Joka olet uupunut. Joka olet murheellinen. Joka etsit lohdutusta. Minä olen se, joka asun siellä missä on särjetty ja nöyrä henki.
Yleinen profetia Kesäkeidas-illassa 8.7.07
Takaisin
|