|
Heräämisen ihme Minä olen vuodenaikojen Herra, vuosien Herra ja vuosisatojen ja -tuhansien Herra, ikuisuuksien Herra. Mutta nyt haluaisin puhua sinulle, että olen vuodenaikojen Herra. Jokaisen ihmisen elämässä on niitä aikoja, jolloin tuntuu siltä, että kaikki on runsasta ja kaikki on siunattua ja ihanaa ja puutarha suorastaan röyhyää mitä erinomaisimpia kasveja ja kukkia ja hedelmiä. Ja sitten on niitä aikoja, jolloin tuntuu, että kaikki mitä sinussa on, palelee ja tunnet olevasi häkissä kuin viluinen lintu, jota kukaan ei pääse lähestymään miltään suunnalta. Silloin on talvi. Talven jälkeen tulee taas kevät. Ja sen, joka on nähnyt vain talven, sen on vaikea uskoa sitä kevättä ja kesää. Ja päinvastoin, että jos on vaeltanut jotensakin lämmössä ja valossa, niin on vaikea uskoa, että tulee sellainen talvi, jolloin sydäntä puristaa ja kaikki kuristuu kokoon. Mutta haluan, että muistat sen, että silloinkin kun on talvi ja olet kylmissäsi ja viluissasi ja yksinäisenä ja kaipaavana, niin pyydän sinua muistamaan, että se talvi ei ole ikuinen talvi. Se ei ole normaali olotila, että on ikuinen talvi. Ei ainakaan näillä leveysasteilla.
Ole luottavainen ja anna Minun rakkauteni lämmittää sinun sydäntäsi tänään. Minä tahdon valaa sinuun luottamusta. Minä tahdon, että sinä luotat Minuun. Silloin, kun sinulla on tämä luottamuspassi, niin sinun elämässäsi on kaikki hyvää, kaikki on oikein. Silloinkin kun koet ristiriitaa ja taistelua, niin silloinkin voit sanoa, kun sinulla on luottamus, että: ”Kaikki on hyvin! Minun Herrani voi kaiken!” Minä tahdon viedä sinut matkalle. Sellaiselle matkalle, että sinä et tiedä mihin sinä olet tuleva. Uskon matkalle. Sellaiselle, joka panee sinut katsomaan välillä taaksepäin ja ihmettelemään, että ”Olinko minä noin pieni uskossani? Olinko minä noin vajavainen uskossani? Enkö tiennyt kuinka suuri Herra on?” Voit iloita siitä mitä on tapahtunut. Sano, että ”Ennen olin heikko ja nyt saan kokea sankaruutta. Ennen olin niin puutteenalainen, niin köyhä, ja nyt saan kokea yltäkylläisyyttä. Voin sanoa, että olen rikas. Rikas Isäni siunauksesta.”
Minulla ei ole sinua varten moitteen sanaa. Ei, vaan hyväksymisen sana. Jos sinusta tuntuu, että tänään elät talvessa etkä oikein muusta tiennytkään, niin mahdatkohan ihastua, kun purot vapautuvat jäästä ja kun lämpö avaa kukat ja lehdet ja silmut? Mahdatkohan hämmästyä ja ihmetellä, että ”Mitä tämä oikein on? Mitä tämä on! Tämän täytyy olla unta!” Ja tiedätkö, se odottaa sinua! Sinuakin, joka luulet että olet kokenut kaiken, sinua odottaa se heräämisen ihme, että ”Mitä tämä on!” Etköhän ratkea riemusta! Eikö suusi aukea nauruun, eikö sydämesi ylistykseen! Minä rakastan sinua. Sinua juuri. Minä rakastan.
Yleinen profetia Keidasillassa 6.1.2008
Takaisin
|
