|
Vapaaksi kuorista Nyt on oikeastaan kysymys sitkeydestä. Monta kertaa ajattelet, että se pyhyys on sellaista, että se vaan aukeaa ja sitten sinä mennä porskutat siitä ovesta tai sitä tietä pitkin. Mutta usein se on valtavan sinnikästä taistelua omaa lihaa, maailmaa ja pahaa vastaan, sitä joka on kietoutunut sinun elämääsi. Ja nyt tässä tarvitaan sellaista pyhää sitkeyttä ja pyhää periksiantamattomuutta, pyhää lannistumattomuutta.
Minä tahdon, että sinä tulet siihen tilanteeseen, että sinä huomaat, että vihdoinkin se kotelo, joka on sinua ympäröinyt, että se vihdoinkin on revitty irti, rikki ja auki - ja sinä saat liitää vapaasti. Niin tapahtuu! Se mikä on reissussa rähjääntynyttä ja mihin on maailman melskeessä tarttunut kaikenlaista epäpyhää ja saastaa ja likaa ja syntiä, se on ihan kuin kuorettunut. Saat nähdä, että se revitään rikki ja auki, ja sinä saat nousta vapaana. Saat nousta uudelle pyhyyden asteelle, saat nousta lähemmäs sinun Herrasi kasvoja, ja saat nähdä selkeämmin tuon suloisen rakkauden, joka Hänen kasvoistaan loistaa sinua kohti.
Muu ei vapauta sinua kuin se, kun sinä näet, että sinun Herrasi, sinun Isäsi, rakastaa sinua. Että Hän auttaa sinua! Silloinkin kun sinusta tuntuu, että olet tätä tietä kulkenut ja joutunut jotenkin umpikujaan ja sitten väen väkisin olet joutunut jotain tietä jatkamaan, niin tiedätkö, se olen Minä joka olen auttanut sinua! Ja vaikka sinä ajattelet, että ”en minä omasta halustani olisi tätä valinnut”, kuitenkin sinä valitsit sen. Et jättänyt valitsemattakaan. Sinä menit siitä ahtaasta portista. Sinä kun ajattelit että siinä ei ole muuta mahdollisuutta. Mutta aina on mahdollisuuksia. Aina on mahdollisuus väistää Minun tahtoni ja aina on mahdollisuus valita minun tahtoni. Ja Minä olen iloinen siitä, kun sinä niissä umpikujatilanteissa olet valinnut Minun tahtoni, vaikka jotenkin vastahakoisesti. Älä ajattele, että se ei olisi pyhittymistä. Älä ajattele, että se ei olisi sitä taivallusta ja vaellusta matkalla pyhyyteen silloin, kun olet vastahakoinen. Ei kun juuri silloin! Silloin sinä voitat itsesi, sinä voitat sen vanhan ihmisen joka ei tahdo ja joka kapinoi Minua vastaan, Minun tahtoani vastaan.
Kiitä niistä tilanteista Minua, että olen saattanut sinut sellaiseen paikkaan, missä sinun tavallaan on pakko valita Minut, Minun tieni. Ja ajattele, että se on sitä, että Minä haluan auttaa sinua. Että Minä haluan siunata sinua. Että Minä haluan näyttää sinulle laajemmat laitumet. Sinulle, joka olet niin tyytyväinen siihen vanhaan tiehen ja siihen tuttuuteen jossa elät. Haluan viedä sinua tuntemattomaan ja ihanaan ja suurenmoiseen. En Minulle tuntemattomaan, mutta sinulle tuntemattomaan. Ja kun tiedät sen, että Minulle siinä ei ole mitään outoa ja tuntematonta, niin sinäkin voit olla luottavaisella mielellä.
Tiedätkö, että on niin paljon ihmeellisiä syvyyksiä, niin paljon ihmeellisiä korkeuksia, joita Minä haluaisin sinulle näyttää. Ne eivät lopu koskaan! Ei lopu koskaan se uusi, jos sinä vain olet halukas siihen. Sinulla on aina mahdollisuus saada Minun aarrearkuistani jotain siunattua, jotain joka saa sinun sydämesi laulamaan, joka tekee sinun elämäsi ihanaksi ja kevyeksi. Joka päivä, vaikka eläisit 150-vuotiaaksi. Joka päivä, monta kertaa päivässä Minä voin antaa sinulle lahjoja, koska se Minun arkkuni on ääretön ja loppumaton.
Älä anna oman mielesi piirtää rajoja ja sanoa, että ”minusta ei ole tuohon”, vaan anna Minun piirtää ne rajat. Ja yllättää sinut! Sen Minä tahdon tehdä tänäkin päivänä.
Keidasillassa su 17.2.2008
Takaisin
|
