|
Kaunis kappale Se oli Nuijamaalla. Maalaisisännällä oli siellä muutama hehtaari hyvää ruista kasvamassa. Vilja oli ihan hippeimmillään, että puimaan pitäisi ruveta, muuten menee sato pilalle.
Hänellä oli kaksi poikaa, toinen oli Matias. Isä sanoi, että: ”Kuulehan Matias, nyt se on sillä viistiin, että jos et sinä ruista ruppee puimaan, niin se menneepi pilalle ja lakoon, ja harakat siitä vaan saa syksyllä jottain syötävää”. Mutta Matias ajatteli, että: ”En minä nyt oikein… kaunis ilma ja ruvetako sitä nyt puimisella pillaamaan. Minäpä teen jottain muuta tuon isän hyväksi. Palkkaanpa vaikka sille rengin tai laitan sen kirjanpidon kuntoon, siinähän se on ollut aina niin hirveän kehno. Se olisi tosi tärkeä juttu. Ja sitä paitsi mitä se neiti Mirjami Miettinen sanoo, jos näkee minut puimakoneen pukilla kauniina kesäaamuna… Minäpä teen vähän sisätöitä...”
Ja sitten toinen poika oli Mikko, se oli nuorempi poika. Ja isä sanoi Mikolle, että: ”Kuule Mikko, nyt pitäisi puida, muuten jäähään ilman leipää ens talvena. Ei riitä rengille eikä kelleen muullekaan”. Ja Mikko sanoi, että ”Enkä mene! Minä en mene pellolle töihin”, ja paiskasi oven kiinni ja lähti sen siliän tien. Mutta kun hän sulki sen oven, niin hänelle tuli mieleen, että ”Ei, isän leipää syön ja isän pöydän alla on jalat, tarttee totella…” Ja hän meni sinne pellolle ja pui koko päivän ja ne hehtaarit tuli korjattua. Ja isä iloitsi siitä, se oli hirveän iloinen siitä, kun oli kuivat, kauniit jyvät säkissä.
Nyt Taivaan Isä haluaa sanoa jotain sellaista, että:
Minä kutsun jokaista töihin Minun elopellolleni. Minä kutsun jokaista. Eikä siinä auta sinun pullikoida ja sanoa, että ”Minä teen jotain muuta. Jotain kivempaa, jotain mukavampaa. Jotain joka sopii minulle paremmin, johon minä istun.” Ei, kun Minä pyydän sinua tulemaan Minun elopellolleni töihin. Minä pyydän sinua. Älä nyt kieltäydy. Ja sinä sanot että ”No, minä rukoilen, että elopellolle tulisi työntekijöitä, kun sitä nyt on niin paljon”. Mutta ei sekään riitä. Minä tahdon, että sinä itse tulet elopellolle töihin. Koska muuten ne kauniit, kalliit jyvät, joista Minä olen maksanut niin suuren hinnan, ne tuhoutuvat. Ne märkänevät ja muuttuvat maaksi taas. Tule siis Minun pellolleni.
Minä iloitsen sinusta vaikka tekisit sen vastahakoisestikin – kun en Minä kysy yhtään että, milläs mielellä sinä teet sitä työtä. Vaan Minä kysyn, että teetkös sinä sitä yleensä? Ja sitten sinulle taas tulee ihan kauhea paniikki: ”Niin, mutta kun minä teen sitä ja tätä ja tuota ja siinäkin minä olen tärkein ja tätäkään minä en voi jättää sikseen ja ne toiset joutuvat pulaan, jos en minä tee tätä”. Mutta Minä vaan sitkeästi sanon, että tule töihin Minun elopellolleni. Siellä riittää sinullekin sopiva sarka, sellainen kaunis kappale. Ja sinä saat sieltä jyvät kerätä ja iloita siitä korillisesta ja saat mennä Isän eteen ja sanoa että: ”Katso Isä, tässä minä olen ja nämä lapset, jotka olet minulle antanut”. Ja tiedätkö, että Minun sydämeni, miten se iloitsee siitä, kun sinä olet näin Minun edessäni.
Kuuliaisuus, se on se mitä Minä kysyn. Kuuliaisuutta. Ja sinä ajattelit, että ”minä maksan itseni ulos tästä”, mutta ei se käy päinsä. Kuuliaisuus on enemmän kuin uhri eikä ole sitä maksua, jonka sinä voisit maksaa tottelemattomuuden hinnaksi. Ole siis kuuliainen ja tule Minun pellolleni. Anna kaiken sinussa, sinun tavoitteissasi, sinun päämäärissäsi, sinun periaatteissasi, sinun mielesi perukoilla tähdätä siihen, että sinä saisit sen oman korillisesi. Voi olla niin, että jotkut ajavat puimureilla ja jotkut leikkaa sirpillä ja jotkut viikatteella ja sitten on niitä, kuten oli se moabilainen Ruut, joka tähkän kerrallaan keräsi sieltä toisten jäljiltä. Ei sillä ole väliä, kunhan sinä keräät eloa talteen Minun valtakuntaani.
Yleinen profetia Keidasillassa su 16.3.2008
Takaisin
|
