|
Väsyttääkö? Herra, mikä avuksi väsymykseen?
Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka …tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut…. Siis, rakkaani, …ahkeroikaa …paljoa enemmän… että pelastuisitte (Fil.2:8,9,12).
Mikä apu tuo nyt on!!! Jos väsyttää, ahkeroikaa vielä enemmän??? Ja jos heikottaa, niin tyhjentäkää itseänne lisää? Täyttymistähän tässä tarvittaisiin!
Mutta mitä on se väsymys, josta Raamattu varoittaa? Mikä onkaan usein syy tähän voimattomuuteen, heikkouteen, lannistumiseen, rohkeuden menetykseen? Penseyttä, sanoo Sana. Penseyttä on, että valitsee tarkata heikotustaan ja tekee ratkaisujaan sen mukaan! Saa totisesti täyden syyn vetäytyä kaikesta. Lykätä kaikkea. Odottaa parempia aikoja. ”Täytä, Herra, niin sitten kyllä…” Ja heikotus vain jatkuu. Se ei lopu koskaan.
Jumalan apu penseyteen on: Tyhjennä itsesi! Ota orjan rooli! Suostu tinkimättömään kuuliaisuuteen! Älä ole enää itsesi oma! Älä enää elä itsellesi ja perheellesi! Suostu kuuliaisuuteen viimeiseen pisaraan asti! Kuolemaan asti! Eikä edes kunnialliseen kuolemaan, vaan häväistynä ristin tähden! Tee niitä ensimmäisiä tekoja – kaikkesi antaen!
SILLÄ: Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi (Fil. 2:13). Kun teen tämän valinnan. Kun en vetäydy, jääden odottamaan ensin voiman ja tahtomisen tunnetta. Vaan valitsen tuntematta, näkemättä. Päättäen, että Jumala on uskollinen. Valitsen uskon varassa: Meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö (Ef. 3:12).
Mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen." (Hepr. 10:38)
Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on (Hepr. 10:35-36).
Kyse on jostakin, joka vaatii uskallusta. Otan henkilökohtaisen riskin, lupaudun johonkin, johon rahkeet eivät riitä. Uskon valinnan kautta lupaukset täyttyvät: ”Saatte voiman!” ”Sairaat paranevat!” Päätän uudestaan, että paraneminen kuuluu minulle. Että elän Kristuksen todistajana. Että omistan elämäni sielujen pelastumiselle.
En halua! Meillä ei ole mitään haluja eikä mitään aihetta ottaa riskiä, voittaa ihmispelkoamme ja mennä maailman ihmisten keskelle todistamaan Jeesuksesta ja sanoa: ”Minut johdatettiin luoksesi sitä varten, että jos tahdot, sinulle voi tapahtua se ihme, että Jeesus ilmestyy sinulle”. Koska olemme unessa, olemme turtuneita, olemme penseitä. Olemme lannistuneet, päästäneet irti, emme jaksa. Ja mikä siihen auttaa? Älä sano: ”Täytä!” vaan sano: ”Tyhjennä!”
Hengen tie on ihmisluonnolle täysin vastakkainen valinta. Ja heti kun teen sen valinnan sydämestäni ja tartun auraan – ankeus ja otteettomuus alkaa väistyä! Väsymys ja sameat vedet eivät enää hallitsekaan meitä. Tilalle tulee virkeys, selkeys, päättäväisyys, rohkeus, usko. Siihen valintaan annetaan Jumalan suosio, siunaus, Hengen voima.
Ainut Henki, joka meissä uskovina on Jumalasta, on Kristuksesta todistamisen Henki. Ja jos meissä ei ole halua todistaa Kristuksesta, ei intoa, ei tulta todistaa juuri nyt, olemme kadottamaisillamme sen Hengen; olemme hengellisen uneliaisuuden vallassa.
Olen kyllästynyt tähän väsymykseen! Ja siksi PÄÄTÄN, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin (Room. 8:18).
Sanon lihalleni: Turha inistä! Turha valittaa! Turha urputtaa! Turha säälitellä itseä! – Kaikki se vaiva ja kärsimys on niin pientä!!! Ja teemme sen kaiken niin suuren asian takia, että mikään uhrautuminen, mikään vaivannäkö, mikään päättömyys, mikään itsensä likoon laittaminen ei tuo niin paljon kärsimystä, ettei se lopulta kannattaisi! Ja minä PÄÄTÄN, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään (Hepr.11:19). Sen, mikä minussa on kuollut – unelmat, odotukset paranemisesta, Hengellä täyttämisestä, armolahjoista, kasvusta, voitoista. Ja siksi tänään lähden uudelleen liikkeelle ehyesti, jakamattomalla sydämellä, valmistetuissa askelissa. Jeesuksen suuna ja käsinä ja jalkoina.
Mistä alkaa?
Uskovat alkavat aina kotoa – luonnollisesta. Ei ole tarkoitus alkaa muuttaa luonnollista, vaan jättää luonnollinen Jeesuksen hyväksi! Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. (Luuk.14:26) ??? Mihin Jumala ei mielistynyt Nooan päivinä ja Sodoman kaupungissa? Ihmiset söivät ja joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat. (Luuk. 17:28) – Elivät tavallista elämää! Mutta mikä on Hengen täyttämän elämän este? Tavallisen, kunniallisen, luonnollisen ehdoilla eläminen! ”Velvollisuuksista” kiinnipitäminen! Jeesus sanoo: jätä kaikki Minun nimeni tähden. Jos ei ole mitään, mitä joudun jättämään Jeesuksen tähden, ei ole mitään mitä seurata!
Sehän ei tarkoita, että eroamme puolisosta tai laiminlyömme lapsiamme. Eikä se tarkoita, että luistamme hengellisyyden nimissä vastuusta – ja kuitenkin se tarkoittaa sitä, että jokin luonnollisen sanelu meidän täytyy jättää ja astua yliluonnollisen ja iankaikkisen palvelukseen, Jumalan valtakunnan käyttöön.
Jumalan valtakunnan kuuluu tulla ensimmäiseksi! ”Ensin Jumala, sitten perhe, sitten seurakunta ja palvelutehtävä…”, opetetaan – mutta se ei pidä paikkaansa! Valtakuntaa ei voi erottaa Jumalasta! Jos Jumalan valtakunta on kolmannella sijalla, Jumalakin on vasta kolmas. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa! (Matt 6:30) Jos yritän laittaa perheen toiselle sijalle, ennen valtakuntaa, perhe-elämästä tulee viheliäinen kakkonen! – Sen kurjempaa osaa perheellä ei olekaan kuin kakkossija penseän uskovan arvojärjestyksessä. Mutta jos Jumala JA Hänen valtakuntansa ovat ykkösenä, kakkosena olemisesta tulee perheelle taivaallinen sija! Koska se tarkoittaa sitä, että vastaan Jeesuksen kutsuun astua ulos luonnollisesta, astua mahdottomaan.
Etsikää ENSIN Jumalan valtakuntaa! Mitä se on? Valtakunnan ensisijainen etsiminen on sitä, että asetan ykköseksi tehdä kaiken tehtävissä olevan, että Jumalan valtakunnan todellisuus avautuu mahdollisimman monelle. Valtakunnan esiin murtautuminen on sitä, että saan sen syntymään ja tulemaan ilmi kohtaamissani ihmisissä! Päätän olla Jeesuksen suuna joka paikassa ja joka tilanteessa. Harjaannun kuuntelemaan Jeesusta niin, että minulla on rhema-sana, sana Häneltä jokaiselle, jonka kanssa olen tekemisissä. Uskovalle rohkaisun sana, ei-uskovalle todistuksen sana. Annan Jeesuksen minussa kuunnella ja tehdä havaintoja!
Mahtavaa, eikö olekin! Ei ole. Ei mikään meissä hurraa. Paitsi Kristuksen Henki, joka on Hänestä todistamisen Henki – mutta onko Hän vaiennut meissä? Eikö synny intohimoa sielujenvoittamiseen? Ei. Tarvitsee muutaman kerran tyhjentää itsensä ja todistaa kylmällä sydämellä – ja vähitellen alamme havahtua unesta!
Todistaminen EI ole tuputusta ja käännytystä, joka näkyy kilometrien päähän, vaan niin uusi ja yllätyksellinen tapa lähestyä, että ihmiset eivät edes tajua, mikä heihin iski! Emme toitota ”Jeesus, Jeesus! Jeesus on vastaus!” vaan annamme ihmisille taivaallisen kosketuksen – ja kun he ihmettelevät, mikä oli noin ihanaa, saamme tilaisuuden vastata: se oli Jeesus! Jos aloitamme puhumalla Jeesuksesta, ihmiset luulevat jo tietävänsä mitä tarkoitamme: sitä kalpeaa irvikuvaa Jeesuksesta, jota me väsyneet kristityt olemme toitottaneet tässä maassa liian monta vuotta. Jeesus on toisenlainen kuin se mitä olemme tähän asti pitäneet esillä! Todellinen Jeesus ei ole välittynyt todistuksemme kautta, koska me olemme pysähdyksissä. Jeesus näkyy meissä silloin, kun olemme lähteneet liikkeelle ja meissä on syttynyt tuli ja innostus niin, ettemme enää malta jäädä paikallemme. Kun Hän herää meissä, koemme apostolisen voiman. Sellaista Jeesusta tämä maa ei ole vielä nähnyt. Ja sellaisen Suomi näkee vasta, kun vastoin perinteitä vastaamme – yhdessä seurakuntana – Jeesuksen kutsuun olla Hänen todistajiaan.
Joka ei innostu sielujenvoittamisesta, ei ymmärrä, mistä Jumalan valtakunnan ensimmäiseksi asettamisessa on kyse! Hän on kadottanut ensi rakkauden, Pyhän Hengen tulen, joka on annettu meihin vain yhtä tarkoitusta varten – todistamaan Kristuksesta! Synnyttämään uusia lapsia Jumalan valtakuntaan! Kristuksen Henki meissä kykenee siihen! Kun Hän herää meissä, koemme valtakunnan voiman. Joka on ensi kertaa rakastunut Jeesukseen, hänellä on pitelemätön polte todistaa Herrastaan!
”Tärkeintähän on viipyä Jeesuksen Läsnäolossa, palvonnassa, ylistyksessä ja rukouksessa…” Kyllä! Tärkeintä on olla rakastunut Jeesukseen – siitä meille syntyi alussa halu todistaa Hänestä. Eikä se ollut silloin tylsää tai hapantunutta tai vastentahtoista. Meistä paistoi sellainen onnellisuus, että ihmiset kuuntelivat ja ihmettelivät, koska he olivat vasta tunteneet toisenlaisen ihmisen, joka ei taatusti ollut näistä asioista innostunut.
Mikä vei rakkauden Jeesukseen? Se, kun näimme, etteivät ”kypsät” uskovat todista Jeesuksesta. Tutustuimme ”syvemmän hengellisyyden salaisuuteen”, jossa ei tarvinnut nähdä vaivaa evankeliumin takia. Ja nyt mekin olemme niin ”syvällisiä”, että osaamme säästää itsemme siitä vaivasta – ja ensirakkautta Jeesukseen ei meistä löydy enää kaivamallakaan. Emme pala enää Hänelle. Tilalle on tullut tottelemattomuus, mukavuudenhalu, laiskuus, laiminlyönti. Nimenomaan tärkeimmässä: todistamisessa!
Miten saada rakkaus takaisin? Pitkästyttämällä Jeesus ylistyksellämme ja palvonnallamme ja esittämällä rakastunutta? ”Rakastan, rakastan!” Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon? (Luuk. 6:46) Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni (Joh. 14:15). Jos olemme menettäneet rakkauden ja haluamme sen takaisin, emme saa sitä hokemalla ”Rakastan, rakastan, ylistän, palvon, rukoilen”, vaan tekemällä parannuksen, palaamalla takaisin päinvastaisessa järjestyksessä: palaan alttiuteen todistaa – minussa syttyy rakkaus – ja haluan entistä enemmän todistaa! Ei tunnu alkuun siltä, että haluaisin, mutta valitsen tyhjentää itseni ja totella, vaikka se on minulle täysin mahdotonta. Lupaudun niin, etten voi enää perääntyä ja olen lirissä ellei voima tule. Mitä tahansa tahdot, Herra! – Mitä se sitten on? Älä kysele, vaan sano vain: mitä tahansa! Miten suurelta riskiltä se tuntuukin. Meillä ei ole varaa valikoida tai laskelmoida.
Jeesus tavoittelee sydäntämme: ”Mitä tahansa, Herra! Jos haluat ottaa jotain pois, ota. Jos haluat muuttaa kokonaan, muuta.” Hän ei pyydä sitä, mikä on sinulle mahdollista, vaan sitä mitä pelkäät. Hän ei pyydä, mitä sinä osaat, vaan mitä HÄN osaa. Hän ei tarvitse sinun uhrejasi; sinä tarvitset Hänen yliluonnollisen voimansa. Etkä saa sitä koskaan, jos pidät kontrollin omissa käsissäsi. Lihamme rukous on: ”Jeesus, pyydä minulta vain sellaista, mitä MINÄ voin tarjota Sinulle – älä pyydä minulta enempää! Pyydä sellaista, mikä on minulle helppoa, mitä osaan, josta rohkaistun.” Meillä ei ole mitään iloa siitä, että Jeesus pyytäisi sitä, mihin pystymme. Silloin jäämme tähän uneliaaseen, väsyttävään tilaamme, onttoon, tarkoituksettomaan, arvottomaan, päämäärättömään, omaan luonnolliseen rajallisuuteemme. Ei Jeesus sellaista meille soisi! Siksi Hän nimenomaan pyytää enemmän! Mahdottomia. Jeesus alkaa siitä, mihin me lopumme. Sen sijaan, että masennumme ja menetämme toivomme, tiedämme, että tämä onkin meille mahdollisuus! Kun vastaan ’Kyllä, Herra!”, Pyhä Henki alkaa puhua!
Kuka on valmis siihen? Miksi et olisi? Eihän meillä edes ole mitään vakavasti otettavaa vaihtoehtoa! Meidät on tehnyt vain onnettomaksi kaikki se, mistä olemme peloissamme pitäneet kiinni kynsin hampain. Jos Jumala vapauttaa meidät siitä – eipä paljon menetetä! Ja jos Jeesus ei otakaan sitä pois, se kaikki muuttuu siunaukseksi, kun olen sen sydämessäni jo uhrannut.
Myös uskovat (eikä vain ei-uskovat) on haastettava tämän valinnan eteen: heittäytyä koko elämällään sen varaan, että Jeesus ilmestyy!
Uskotko, että yliluonnollinen on mahdollista? Uskotko, ihme tapahtuu tässä ja tänään? Uskotko, että Jeesus voi ilmestyä niin vakuuttavasti, että elämäsi saa uuden alun? Uskotko, että voit saada tänään ensirakkauden takaisin avaamalla sydämesi? Kaikki Sinulle, Jeesus! Valitsen tänään, että Jumala saa minun kauttani joka paikassa tuoda ilmi hänen tuntemisensa tuoksun (2. Kor. 2:14)!
Väsyttääkö?
Ei väsytä, kun tuli syttyy!
Kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy (Gal. 6:9).
Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne (Hepr.12:3).
Opetus Gospel Cafén Keidasillassa
Takaisin
|
