|
Kun luovut suojauksestasi Tiedätkö, että sinun ei tarvitse suojautua. Ei tarvitse mennä kuvun alle. Ei tarvitse mennä johonkin käsin tehtyyn kasvihuoneeseen, jossa olisi sinulle suopea ilmasto. Ei tarvitse mennä minkään puolustusjärjestelmän taakse ja sanoa, että ”jos minä en pidä tästä kiinni, niin minä hajoan”. Ei tarvitse. Ei mitään sellaista, vaan sinä voit tulla Luojasi taivaan alle avoimella sydämellä. Sinä voit tulla Isäsi rakkauden alle avoimella sydämellä ja antaa oikein luottamuksen virrata sinussa, sinun sormenpäissäsi, sinun päänahassasi ja varpaisiin asti, kaikkialla sinussa. Suloisen luottamuksen, että ”Hän, joka on minut luonut, Hän pitää minusta huolen. Ja Hän tietää minun perimmäiset tarpeeni. Ja Hän tietää minun perimmäiset pelkoni aiheet. Tietää minun kauhukuvani.”
Lempeästi Minä houkuttelen sinut luopumaan suojauksesta. Koska silloin, kun sinä puolustaudut, sinä rakennat aitaa. Sinä rakennat aitaa sinun ja sisariesi ja veljiesi väliin. Aina kun puolustaudut, aita nousee. Kun puolustaudut, rakennat aitaa itsesi ja Minun välille – tai oikeastaan kattoa jo silloin!
Minä haluaisin, että sinä olisit vapaa. Että sinun sydämessäsi ei olisi niitä rautaisia kahleita, jotka pakottavat sinut jatkamaan entistä elämää. Jotka pakottavat elämään muuttumattomana. En halua sellaista muuttumattomuutta, vaan – tiedätkö, että Minun edessäni suloisinta on vaihtuvuus. Vaikka Minussa itsessäni ei ole vaihteen varjoa, niin Minä haluan että sinun ja Minun välillä vallitsee sellainen edestakainen virta. Että Minä saan vuodattaa sinuun luovuutta, Minä saan vuodattaa sinuun luottamusta, Minä saan vuodattaa sinuun rakkautta, lohdutusta, voimaa. Ja sinä saat luovuttaa itsestäsi Minulle kaikki sinun pelkosi, kauhukuvasi ja ahdistuksen aiheesi ja kaikki mitä sinun sydäntäsi vaivaa. Ja Minä otan ne ja sanon, että näistä on hinta maksettu. Kaikesta mikä ahdistaa, se on maksettu! Miksi sinä kulkisit taakkojen alla, joita sinun ei tarvitse kantaa? Miksi ihmeessä kulkisit lapsukaiseni? Anna Minun kantaa sinun taakkasi ja sinut itsesikin.
Ja tiedätkö, Minä tiedän miksi olen sinut luonut. Ja Minä taistelen taistelemalla sinun rinnallasi ja sinun puolestasi. Ja Minä taistelen sinua vastaankin silloin, kun sinä et halua muuttua sen kuvan mukaan mikä Minulla on sinusta. Koska se on sinun syvimmän onnesi ja syvimmän siunauksen lähde. Se kuva mikä Minulla on sinusta. Ei se kuva, mikä sinulla itselläsi on, vaan se, mikä Minulla on sinusta! Ja nyt on parasta, että sinä tartut Minua käteen ja sanot, että ”Mennään sitä kuvaa kohti! Hyvä on, minä luovutan Herra. Minä annan itseni, minä annan ahdistukseni, minä annan iloni ja onnenaiheeni Sinulle. Hyvä on, mennään sitä suunnitelmaa kohti.” Ja tiedätkö, että kun sinä sen teet – tartut Minua kädestä ja sanot, että ”hyvä on mennään” – niin Minä alan johdattamaan sinua. Ja minä alan sen muutoksen, mitä sinä tarvitset, mihin sinä itse et pysty. Että sinä olisit se kaunis, se ihana, se kuninkaallinen, se valtakunnan lapsi, joksi Minä olen sinut tarkoittanut. Ja sinä olet onnellinen. Ja Minä sanon, että sinä olet silloin tosi onnellinen! Olet yliautuas. Sano siis Minulle, että ”hyvä on, mennään kohti sitä kuvaa”. Ja Minä sanon, että ”Mennään!” Et tule katumaan sitä ratkaisua jonka nyt teet etkä tule antamaan siitä hetkeäkään pois.
Minä tiedän mikä sinun onnesi on. Sinun oikutteleva sydämesi ei tiedä sitä. Mutta Minä tiedän mikä sinun onnesi on. Turvaudu Luojaasi. Turvaudu Häneen, joka sinut teki. Häneen, joka on sinun oikea Isäsi.
Keidasillassa sunnuntaina 25.5.2008
Takaisin
|
